— Ell’et sitä tee, niin et koskaan pääse tästä luolasta ulos, sanoi
Olavi.
— Mitä se minuun tulee! Taloni olet polttanut, kolme poikaani vaimoineen ja lapsineen, joista kaksi vielä makasi kehdossa, olet hukuttanut liekkeihin, ja neljännen poikani tahdoit hirtättää. Mitä se minuun tulee, vaikka annatkin mun kuolla tähän luolaan!
— Minä annan sinun kuolla nälkään, ja pyöveli tulee luoksesi joka päivä ja ruoskii viheliäisen ruumiisi verille, kunnes henki sinusta lähtee, ell’et tee niinkuin sanon.
— Mitä se minuun tulee? sähisi vaimo. Luuletko sitä tuskaksi? Ei, laupeutta ja sääliä se olisi. Ehk’en silloin näkisi mitä nyt näen enkä kuulisi mitä nyt kuulen: tupa täynnä säkeniä ja savua, liekkien räiskyä, lasten itkua ja parkua, sotamiesten rähinää. Ooh — se ei mene koskaan muististani, ei koskaan. Näen sen ja kuulen sen yöt ja päivät. Ja sinä se olet, sinä, joka olet syypäänä näihin murhiin ja tähän kauheaan paloon, sinä, Olavi Perkeleenpoika.
Vaimo ojensi raivoissaan nyrkkinsä häntä vastaan, nousten polvilleen oljissa. Mutta Olavi kysyi kerta vielä, lyhyesti ja kylmästi:
— Tahdotko!
— Tahdon, huusi vaimo pudistellen nyrkkiänsä, tahdon. Se on kokoova tuskia pääsi päälle ja kipua rintaasi. Sillä kykenenpä antamaan sinulle sen, jota himoot, mutta vaikka hän on nöyrtyvä tahtosi alle, on hän aina sinua vihaava ja inhova. Ja hän itse on äärettömästi kärsivä, kun hänen täytyy olla sinun omanasi. Mutta sitäpä juuri tahdonkin. Kärsimisiä, tuskaa ja kuolemaa teille, teille kaikille, jotka poljette ja murhaatte kansaa, eläen sen hiestä ja verestä.
— Mitä tarvitset sinä juomaasi? kysyi Olavi.
— Etkö luule minulla olevan muassani mitä tarvitsen? — Hän otti povestaan pienen pussin. — Kas tässä, jatkoi hän, tämmöistä ei voi hankkia milloin hyvänsä. Kiukkujuurta ja hulluruohoa, jota on ko’ottu täysikuulla kirkkomaalta, rasvaa kuolleista lapsista, joita on kaivettu maasta uusikuulla, yölepakon siipiä — mistä ottaisit täällä semmoista? Laita mulle puita saadakseni tulta takkaan, pata ja pullo ja tule huomenna juomaasi noutamaan.
Tullessaan seuraavana päivänä tuota juomaa hakemaan, sai Olavi pullon, täynnä ruskeaa nestettä.