— Mutta sitä, emme me tahdo! huusi muuan ääni joukosta.
— Minäkin olen, jatkoi piispa tehnyt minkä olen voinut ja sekä julkisissa että yksityisissä kokouksissa vakavasti muistuttanut tämän hippakunnan pappeja, siitä, että heidän tulee antaa sanankuulijoilleen oikeita tietoja näistä tavoista ja niiden tarpeettomasta ja paavillisesta taika-uskoisuudesta. Mutta perkeleen pahanilkisyys on semmoinen…
— Pappien pahanilkisyys on pahempi, huusi juopunut talonpoika.
Että hän kokee estellä kaikkea, minkä hän huomaa tulevan Jumalan kunniaksi ja seurakunnan hyväksi. Sentähden pysyvät vielä monet ihmiset sieluineen taika-uskoisten menojen noudattamisessa kiinni, arvellen että ne etupäässä ovat Jumalanpalvelusta ja uskontoa.
— Me tahdomme pysyä vanhassa uskossamme! räyhäsi joukko.
— Mutta miettikööt lie, ett’ei mikään uskonto, ei mikään jumalanpalvelus eikä myöskään ihmisten autuus ole minkäänlaisissa menoissa. Ei liioin enää ole meidän vallassa, sitten kuin ne kerta kaikkein yhteisestä suostumuksesta ovat poistetut koko valtakunnasta, uudestaan toimittaa niitä entisellensä, suurimmaksi häpeäksi ja totuuden kieltämiseksi. Jumalan sanan palvelijana minä sentähden vakavasti tahdon pysyä Upsalan kokouksen päätöksessä, johon kaikki säädyt alle-kirjoituksellansa ja myöskin kuningas ovat suostuneet, ja joka sittemmin vielä Söderköpingin herrainpäivillä vahvistettiin. Mutta se seikka että talonpojat arvelevat peltojen hedelmättömyyden ja muiden onnettomuuksien saavan alkunsa näiden kirkollisten menojen lakkauttamisesta, kuten tiedän monissa paikoin tapahtuvan, on varsin naurettavaa ja kristinusko isolle ihmiselle alentavaa.
Piispan puhuessa oli Fleming monta kertaa tahtonut puuttua puhumaan, mutta kuitenkin hillinnyt itseänsä. Nyt, piispan herjettyä, nousi hän kiivaasti ylös, löi nyrkkinsä pöytään ja ärjäsi:
— Mitä uskallattekin, mestari Eerik! Te rohkenette puhua siitä mitä Te ja teidän kaltaisenne, Kaarlo herttuan kapinallisten vehkeiden yllyttäminä, olette laittomasti ja kuninkaan tietämättä päättäneet. Minä en ole vielä saanut puhua kanssanne Söderköpingin valtiopäivistä, johon Te lähditte huolimatta minun käskystäni, ettei kukaan tästä maasta saisi kulkea meren yli ollakseen osallisena tuossa kapinallisessa kokouksessa.
Tyvenesti vastasi piispa:
— Teillä ei ole mitään valtaa määrätä minun tekojani, herra valtiomarski. Siinä mitä minuhun tulee, teen ja toimin minä virkani mukaisasti ja omantuntoni käskyä noudattaen.