— Te rohkenette siis pitää herttuan puolta, joka ei muuta ole kuin valtionkavaltaja, joka nousee armollista herraamme ja kuningastamme vastaan, tahtoen riistää häneltä valtakunnan, ärjäsi Fleming.
— Minä en ensinkään sekaannu teidän ja herttuan keskinäisiin kiistoihin. Olen aina ajatellut ja puhunut kunnioituksella kuninkaasta ja olen vastedeskin, kuten tähän asti, osoittava hänelle, korkeimmalle esivallan-miehelle, hänelle tulevaa tottelevaisuutta. Mutta luulinpa huomanneeni, jatkoi piispa hetkisen viivähdettyään, että kuninkaan kirje, jonka äsken luitte, ei täydellisesti pidä yhtä sen suomennoksen kanssa, jonka siitä rahvaalle annoitte. Ettekö tahdo antaa minulle kopiaa kirjeestä?
Fleming oli juuri antamaisillaan piispalle kiivaan vastauksen, kun kirkkomaalta yhtäkkiä kuuluva kova meteli veti kaikkien huomion puoleensa. Nuori vänrikki, joka oli seisonut etehisen ovessa, tunkesi kappaleen matkaa eteenpäin sakean väkijoukon halki ja lausui, vihan puna poskillaan:
— Minä en usko armollisen kuninkaamme tahdon olevan, että sielunpaimeniamme ja opetusisiämme pappeja kohdellaan halveksivaisesti ja häväistään kiihoittuneen rahvaan nähden. Mutta vielä vähemmin voi hän tahtoa, että teidän sotamiehenne tekevät Jumalan sanan palvelijoille törkeintä väkivaltaa, kuten äsken on tuolla ulkona tapahtunut.
— Älkää sekaantuko asioihin, joihin Teidän ei mitään tule, lankomies! sanoi marski tylysti. Ja mistä väkivallasta puhutte Te?
— Muutamat teidän ratsumiehen ne ovat heittäneet kaksi pohjalaista pappia yli kirkkomuurin, vastasi nuori aatelismies harmistuneella äänellä.
— Pohjalaista pappia! matki valtiomarski ivallisesti. Niin, minun ratsumiehen! kyllä tuntevat pohjalaiset papit. Ne ne ovat, jotka yllyttävät talonpoikia kinastuksiin sotaväkeä vastaan ja kuljettavat heidän valitusvirsiänsä herttuan kätyreille. Se oli heille oikein.
Nuoren vänrikin silmät osoittivat inhoa, ja hän vastasi:
— Ja semmoista saatatte Te puhua, herra Klaus! Tämmöistä esimerkkiäkö Te tarjootte rahvaalle kuninkaan käskynhaltiana Suomessa? Voiko silloin koskaan tulla mitään loppua rikoksista ja ryöstöistä?
— No, no, lankoseni, älkää suuttuko, vastasi marski pilkallisesti. Jos papeille on tapahtunut vääryyttä, kun ratsumiehet viskasivat heidät muurin yli ulos kirkkomaalta, niin en tiedä miten se seikka on autettavissa muuten, kuin että ratsumieheni lennättävät heidät paremmalla vauhdilla jälleen sisään saman muurin yli.