— Jos kellenkään on hukuttaminen parhaiksi, niin juuri näille herroille aatelismiehille se sitä on. Toiset toimittavat vain heidän käskyjänsä ja ovat paljoa vähemmän syypäät kansan kurjuuteen kuin herransa. Kun saisimme pistää kaikki nuo kansan kiusaajain sikiöt jään alle, silloin vasta voisimme saada heiltä rauhaa. Mutta tulee kai heidänkin hetkensä kerta. Kas niin, jään alle mies!
Niilo oli kaiken tämän metelin kestäessä osoittanut jäykkyyttä kuolemalle. Hän ei ollut vankien joukossa nähnyt uskollista Pekkaansa, ja tämä seikka häntä ilahutti. Pekka oli seisonut hänen vieressään portin edessä ja, vähää ennenkun hän itse haavoittui, saanut nuolen hartiaansa. Hän varmaankin makasi kuolleena tappelupaikalla, tuo kunnon poika.
Nyt muuan nuori nainen tunkesi joukosta läpi, huutaen:
— Vartokaa taivaan tähden! Isä, älkää tappako nuorta herraa! Hän minut pelasti sotamiesten käsistä Turussa, kun autimme Ilkkaa pakenemaan linnasta. Ettekö häntä tunne?
Paavo Palaisen osasto se oli, johon Niilo oli törmännyt, ja tuo nuori tyttö oli Kreeta Palainen, Niinkuin lukuisa joukko muitakin naisia oli seurannut isiään taikka miehiään, niin oli hänkin seurannut isäänsä ollakseen hänen luonansa taistelussa kotoa ja kontua varten. Kauhistuen tuota hirveää murhaamista oli hän silmät poispäin seisonut kappaleen matkaa taampana, kunnes hän isänsä sanoja kuullessaan kääntyi ja heti tunsi pelastajansa, joka juuri silloin katsoi ylöspäin, kääntäen päänsä hänen puolelleen.
Niilokin tunsi hänet ja hänen isänsä, saman miehen, jota hän oli puhutellut Turun markkinoilla.
Joukko vetäytyi vähitellen syrjään, asian nähtävästi tullessa uudelle tolalle, Kreeta astui esiin, otti vänrikkiä kädestä ja sanoi:
— Olkaa huoletta, hyvä herra, ei kenkään tee teille pahaa. Eikös niin, isä?
— Tietysti ei, vastasi Palainen. Todellakin vahingoksi sattui hän juuri olemaan sama mies. Hoida häntä nyt sinä ja laita että hänen haavansa sidotaan. Käykää mukaan, kunnon herra! sanoi hän sitten Niilolle, ottaen karvalakin päästänsä. Haavanne minua pahoittaa.
Nojaten Kreetaan palasi Niilo tupaan. Hänen haarniskansa riisuttiin ja nuoli vedettiin pois. Huomattiin silloin ett’ei tämä ollut vioittanut mitään arempia paikkoja. Haava sidottiin minkä kyettiin, Niilo melkein väkisin pantiin makaamaan talonväen ainoaan sänkyyn, ja Kreeta asettui pään puolelle ollakseen aina saapuvilla huolineen hoitoineen.