— Sinä — sinä — olet minut murhannut, huusi hän, törmäsi ylös ja tarttui häntä rintaan.
Röijyn sametti halkesi, ja hämmästyen näkivät palvelijat että Olavin kamaripoika oli nainen.
— Noita-akka — — juotti — mulle — myrkkyä! äkkäsi Olavi.
Hän vaipui lattialle, taasen kovan suonenvedon väristyksissä.
Filippus Kern, jota oli lähetetty noutamaan ja joka oli rientänyt paikalle ynnä Fincken kanssa, otti pienestä vaskirasiasta, jota hän aina kantoi taskussaan, kolme rippileipää, joissa oli kolme ristin muotoista merkkiä kussakin, vasta-syntyneiden karitsain verellä siihen piirrettyjä.
Hän koki saada ne sisään Olavin kovasti yhteen-purtujen hampaiden välistä.
— Jos hän nielaisee ne, on hän pelastettu! mumisi Filippus.
— Sitokaa tuo tuossa! huusi hän sitten, osoittaen Gretcheniä. Hän on myrkyttänyt hänet. Hän on velho!
Palvelijat ymmärsivät yhdestä sanasta. Gretchenin peljästys asian äkkinäisestä lopusta, kuolevan sanat ja etupäässä se seikka, että hän oli nainen, todistivat häntä vastaan. Gretchen pantiin kiinni. Seuraavana päivänä oli hän vietävä kaupungin vankilaan.
Samassa astui Niilo sisään, juuri kun Olavi taasen aukasi silmänsä ja puoleksi kohosi jaloilleen.