Francesco huoahti; alakuloinen ilme lehahti hänen kasvoilleen.
"Voi!" äänsi hän. "Tänne ratsastaessani, madonna, toivoin saavani palvella teitä tehokkaammin. Aioin tarjota neuvoja ja apua, jos sitä tarvitsisitte; mutta nähtyäni nuo sotilaanne, pelkään, ettei neuvoni mukaan toimiminen olisi viisasta. Sitä suunnitelmaa varten, joka oli mielessäni, olisi ennen kaikkea tärkeää, että sotilaanne olisivat luotettavia, mutta pelkään, etteivät he ole."
"Siitä huolimatta", ehätti Gonzaga kehoittamaan, takertuen heikkoon toivoon, "sallikaa meidän kuulla se!"
"Pyydän teitä esittämään sen", sanoi Valentina.
Täten rohkaistuna Francesco harkitsi tuokion,
"Oletteko perehtynyt Babbianon politiikkaan?" tiedusti hän.
"Tunnen sitä jonkun verran."
"Teen aseman teille aivan selväksi", lupasi kreivi. Ja senjälkeen hän kertoi siitä, että Caesar Borgia uhkasi hyökätä Gian Marian herttuakuntaan ja että Valentinan kosijan käytettävissä oli niin ollen vain vähän aikaa, joten kaikki saattaisi käydä hyvin, jos häntä vain voitaisiin joku aika torjua Roccaleonen edustalla. "Mutta katsoen siihen, että hänellä on niin kiire", lisäsi puhuja, "ovat hänen menettelytapansa otaksuttavasti jyrkät ja epätoivoiset, ja olin arvellut, ettei teidän sillä välin tarvitsisi olla täällä, madonna."
"Ei olla täällä?" huudahti neito, ja hänen äänestään soinnahti moisen ehdotuksen aiheuttama ylenkatse.
"Ei olla täällä?" lausui Gonzaga arasti, ja hänen äänessään soinnahti toivo.