"Sallikaa asian mennä menoaan, pyydän, hyvä Gonzaga", vastasi Valentina tyynnyttävästi, ja Gonzaga, joka oli pyörtymäisillään ilkeydestä, totteli.
"Jättäkää hänet siihen ja poistukaa!" kuului Paolon seuraava käsky sotilaille, ja he lähtivät, jättäen hämmästyneen Fortemanin seisomaan yksin, kädet vapaina ja mieli arkana.
"Painakaa nyt sanani mieleenne, herra Fortemani!" kehoitti Francesco. "Teitte raukkamaisen teon, arvottoman soturille, jollaisena haluaisitte ihmisten teitä pitävän. Ja siitä on mielestäni riittävä rangaistus se, jonka saitte minun kädestäni, koska se nöyryytys, jonka teille toimitin, on järkyttänyt arvoanne seuralaistenne keskuudessa. Palatkaa nyt heidän luoksensa, voittakaa takaisin menetyksenne ja pitäkää varanne, että vastaisuudessa esiinnytte arvokkaammin! Olkoon tämä teille opiksi, herra Fortemani! Olette ollut vaarallisen likellä hirsipuuta ja olette saanut todistuksen siitä, että vaaran hetkellä miehenne ovat valmiit nostamaan kätensä teitä vastaan. Mistä se johtuu? Siitä, ettette ole pyrkinyt herättämään heissä kunnioitusta. Olette ollut liiaksi paljon heidän kumppaninsa juomingeissa ja räyhäämisessä ettekä ole arvokkaasti pysynyt heistä erillänne."
"Armollinen herra, olen saanut opetukseni" vastasi masennettu öykkäri.
"Toimikaa siis sen mukaan! Käykää jälleen käsiksi päälliköntehtäviinne ja kouluttakaa miehenne parempaan kuriin! Madonna ja herra Gonzaga unohtavat tämän jutun. Eikö niin, madonna? Eikö niin, herra Gonzaga?"
Taipuen kreivin tahtoon ja uskoen sisäistä näkemystään, joka vakuutti hänelle, että Francesco menetteli viisaasti, mikä hänen tarkoituksensa lieneekään ollut, Valentina antoi Fortemanille kreivin pyytämän vakuutuksen, ja Gonzagan oli pakko nurkuen noudattaa hänen esimerkkiään.
Fortemani kumarsi syvään; hänen kasvonsa olivat kalpeat, ja hänen raajansa vapisivat pahemmin kuin pelkokaan oli pannut ne vapisemaan. Hän asteli Valentinan eteen, laskeutui toiselle polvelleen ja suuteli nöyrästi hänen hameensa lievettä.
"Laupeuttanne, madonna, ei teidän tarvitse katua. Palvelen teitä kuolemaani saakka, armollinen neiti, ja teitä, armollinen herra." Viimeisiä sanoja lausuessaan hän kohotti katseensa Francescon rauhallisiin kasvoihin. Sitten hän vilkaisemattakaan pettyneeseen Gonzagaan nousi pystyyn, kumarsi taaskin — ihan kuin hovimies — ja poistui.
Oven sulkeutuminen oli Gonzagalle merkki alkaa syytää katkeria moitteita Francescoa vastaan, mutta Valentina vaimensi hänen moitteensa.
"Olette suunniltanne, Gonzaga", huudahti hän. "Kaikki, mitä on tehty, on tapahtunut minun suostumuksellani. En epäile menettelyn viisautta."