"Ettekö? Jumala suokoon, ettei teidän koskaan tarvitse sitä epäillä.
Mutta se mies ei saa rauhaa, ennenkuin on kostanut meille."
"Herra Gonzaga", huomautti Francesco verrattoman kohteliaasti, "olen vanhempi mies kuin te ja olen kenties nähnyt enemmän sotaa ja enemmän sellaisia miehiä. Sen öykkärin kaikesta räikeästä kerskailusta ja rehentelystä huolimatta hänessä piilee jonkun verran uljuutta, ja hänessä on myöskin jonkun verran oikeudentuntoa. Tänään hän sai armoa, ja aika osoittaa, kuinka oikeassa olin antaessani madonnan nimessä hänelle anteeksi. Sanon teille, hyvä herra, ettei monna Valentinalla ole missään uskollisempaa palvelijaa kuin hänestä nyt todennäköisesti tulee."
"Minä uskon sen, herra Francesco. Olenpa varma, että menettelynne oli viisauden sanelema."
Gonzaga pureksi huultansa.
"Lienen väärässä", virkkoi hän nyreän myöntävästi. "Ja toivon, että niin on."
KUUDESTOISTA LUKU
Gonzaga riisuu naamarinsa
Rocccaleonen neljä vankkaa ulkomuuria oli järjestetty laajaksi neliöksi, jonka alasta varsinainen linna valtasi ainoastaan puolet. Toinen puoli, jonka pituussuunta oli pohjoisesta etelään, oli puutarhana ja jaettu kolmeen pengermään. Korkein niistä oli pelkkä lehtokuja eteläisen muurin juurella, ja sitä kattoi päästä päähän ulottuva viiniköynnösristikko, jonka iän mustuttamia tankoja kannattivat neliskulmaiset, karkeasti hakatut graniittipylväät.
Jyrkät graniittiportaat, joiden vanhojen kivien väliraot olivat ruohottuneet ja joiden alapäässä oli kaksi makaavaa leijonaa, johtivat keskiselle pengermälle, jota nimitettiin ylemmäksi puutarhaksi. Tämän jakoi kahtia jättiläiskokoisten puksipuiden reunustama käytävä, joka vei alimmalle pengermälle ja joka oli kaunopuheisena todistuksena tämän vanhan puutarhan iästä. Tähän käytävään ei auringonvaloa milloinkaan päässyt tunkeutumaan enempää kuin joku varkain pujahtanut säde, ja kuumimpina kesäisinä päivinä vallitsi sen vihreässä hämyssä miellyttävä viileys. Sen kummallakin puolella levisi ruusutarha, joka kuitenkin nyt oltuaan viime aikoina hoitamatta oli rehevän rikkaruohon vallassa.
Näistä kolmesta pengermästä kolmas ja alavin, joka oli pitempi ja leveämpi kuin kumpikaan ylemmistä, oli pelkkä tasainen nurmikko, jota reunustivat akasiat ja plataanit ja jonka äärimmäisestä sopukasta lähtevät koukertelevat, rautaisilla käsinojilla varustetut kiviportaat veivät suoraan Leijonan tornin ja Aquilan kreivin majapaikan vastassa olevalle korokkeelle.