Linnan edustalla oli ison, harmaan ratsun selässä kookas mies, jonka kiilloitettu kypäri välkkyi kuin hopea aamuauringon paisteessa ja jonka rautapanssarin tulipunainen, Sforzan leijonalla koristettu asetakki melkein tyyten piilotti. Hän kumarsi syvään, kun Valentina ilmestyi muassaan saattueensa, jonka etunenässä seisova Aquilan kreivi oli vetänyt leveän hattunsa otsalleen, jotta hänen kasvonsa jäivät varjoon.
"Isäntäni, korkean ja mahtavan herra Gian Maria Sforzan, Babbianon herttuan, nimessä kehoitan teitä antautumaan, laskemaan pois aseenne ja avaamaan porttinne."
Seurasi äänettömyys, jonka jälkeen Valentina tiedusti, oliko se hänen koko sanomansa vai oliko hän unohtanut jotakin. Miellyttävästi kumartuen teiskaroivan ratsunsa kaarevan kaulan ylitse airut vastasi sanoneensa kaikki, mitä hänen oli käsketty sanoa.
Valentina kääntyi hämmentyneen ja sangen avuttoman näköisenä takanaan seisovien miesten puoleen. Hän toivoi, että asiaa hoidettaessa noudatettaisiin siihen kuuluvaa arvokkuutta, mutta luostarikasvatus oli jättänyt hänet epätietoiseksi siitä, miten se parhaiten saavutettaisiin. Hän turvautui Francescoon.
"Suvaitsetteko te vastata hänelle, herra päällikkö?" pyysi hän hymyillen, ja Francesco totteli, astuen eteenpäin ja nojasi hammasreunaisen muurin sakaraan.
"Herra airut", alkoi hän käreällä äänellä, joka oli toisenlainen kuin hänen omansa, "suvaitsetteko ilmoittaa, mistä saakka on Babbianon herttua ollut sodassa Urbinoa vastaan tällä tavoin saartaakseen yhden viimemainitun valtion linnoituksista ja vaatiakseen sen antautumista?"
"Hänen korkeutensa", vastasi airut, "toimii Urbinon herttuan täydellä suostumuksella lähettäessään tämän sanoman neiti Valentina della Roverelle".
Sen kuultuaan Valentina työnsi kreivin syrjään ja unohtaen sen aikomuksensa, että tämä asia tuli hoitaa arvokkaasti, hän salli naisenkielensä antaa sydämensä mukaisen vastauksen.
"Tämä sanoma, hyvä herra, ja isäntänne täälläolo ovat vain uusia näytteitä siitä hävyttömyydestä, jota olen saanut hänen taholtaan kärsiä, ja ne ovat huippunäytteitä. Viekää se sanoma hänelle ja ilmoittakaa hänelle, että kun olen saanut tietää, millä oikeudella hän rohkenee lähettää teidät sellaiselle asialle, saatan antaa hänelle vastauksen, joka paremmin sopii hänen vaatimukseensa!"
"Olisiko teistä, madonna, mieluisempaa, että hänen korkeutensa itse tulisi puhumaan kanssanne?"