Mutta Cappoccio, jonka mieltä ei lainkaan kiinnittänyt se, missä määrin
Valentina tunsi hovimiestä, puhkesi kiihkeästi puhumaan:
"Nyt kuulimme tämän uuden linnanpäällikön ja hänen korkeutensa Babbianon herttuan välisen keskustelun. Kuulimme tarjotut ehdot ja sen, että hän hylkäsi ne, ja olen tullut ilmoittamaan teille, herra Ercole, ja teille, herra Gonzaga, että minä puolestani en halua jäädä tänne päästäkseni hirteen, kun Roccaleone joutuu Gian Marian käsiin. Ja monet kumppaneistani ovat samaa mieltä."
Valentina katsoi miehen rypistyneihin, päättäväisiin kasvoihin, ja ensi kertaa hiipi pelko hänen sydämeensä, kuvastuen hänen kasvoistaan. Hän puolittain kääntyi Gonzagaan päin purkaakseen häneen jonkun verran mielensä katkeruutta — sillä keikari oli hänestä syypää — mutta taaskin tuli Francesco pelastamaan.
"Hävetkää, Cappoccio, esiintyessänne noin raukkamaisesti! Ovatko sellaiset sopivia sanoja piiritetyn ja pahasti kiusatun naisen korviin, pelkuri?"
"En ole pelkuri", vastasi mies käheästi kasvojensa punastuessa Francescon purevasta ivasta. "Avoimella kentällä olen valmis antautumaan vaaraan ja taistelemaan minkä asian puolesta tahansa, kunhan minulle vain maksetaan. Mutta tämä ei ole minun alaani — tämä kuoleman odottaminen ansaan joutuneen rotan tavoin."
Francesco katsoi värähtämättä häntä silmiin hetkisen ja vilkaisi sitten muihin miehiin, joita oli kymmenkunta — itse asiassa kaikki ne, joita hänen määräämänsä tehtävät eivät pitäneet muualla. He vetelehtivät Cappoccion takana pelkkänä korvana kuullakseen kaikki, mitä sanottiin, ja heidän kasvonsa osoittivat selvästi, että heidän tunteensa kävivät samaan suuntaan kuin heidän puhemiehensäkin.
"Ja tekö sotilas, Cappoccio?" pilkkasi Francesco. "Sanonko teille, missä suhteessa Fortemani menetteli väärin pestatessaan teidät? Hän teki väärin siinä, ettei hän pestannut teitä kokin apulaiseksi linnan keittiöön."
"Herra ritari!"
"Pyh! Korotatteko ääntänne minulle? Luuletteko, että olen samanlainen kuin te, älliö, säikähtääkseni ääniä — vaikka ne olisivat kuinka kaameita?"
"Minä en ole säikähtänyt ääniä."