"Sitokaa sitten tämän herrasmiehen haavat!"
"Mitä? Dio mio! Oletteko siis haavoittunut?" alkoi munkki, kääntyen kreivin puoleen, ja olisi lisännyt muita yhtä tärkeitä kysymyksiä, mutta Aquila veti rintasuojuksensa syrjään olkapäältä ja vastasi hänelle nopeasti:
"Kas tässä, herra pappi."
Huulet huolestuneesti supussa olisi munkki laskeutunut polvilleen, jollei Francesco olisi oivaltanut, kuinka vaivaloinen sen liikkeen täytyi olla, ja noussut heti pystyyn.
"Ei se ole niin paha, etten jaksaisi seistä", sanoi hän, antautuen munkin tarkastettavaksi.
Viimemainittu lausui sen mielipiteen, ettei haava ollut lainkaan vaarallinen, kuinka tuskallinen se saattoikin olla, minkä jälkeen kreivi käski hänen sitoa sen. Siihen Fra Domenico vastasi, ettei hänellä ollut voiteita eikä siteitä, mutia Fanfulla huomautti, että hän saattaisi hankkia niitä Acquaspartan luostarista, joka oli ihan lähellä, ja tarjoutui saattamaan häntä sinne.
Niin päätettiin, ja he lähtivät, jättäen kreivin ilveilijän seuraan. Francesco levitti vaippansa maahan ja laskeutui uudelleen pitkäkseen, kun taas narri pyydettyään lupaa jäädä paikalleen kyyristyi istumaan turkkilaisen tavoin jalkojensa varaan.
"Kuka on isäntäsi, narri?" kysyi kreivi ikävystyneenä.
"On olemassa mies, joka minua vaatettaa ja ruokkii, mutta ainoa isäntäni on hulluttelu."
"Mitä varten hän sen tekee?"