Mutta hovimies haihdutti hänen harhaluulonsa. Hän ei kiukuissaan arkaillut, vaan esitti tytölle sen päättelynsä, että hän Valentinan puolisona olisi turvattu.
Sen kuultuaan neito nauroi ääneen.
"Tällaisista juonistako siis julkeutenne sai virikkeensä?"
Se pisti miestä. Vapisten hänet vallanneesta intohimosta hän astui ihan likelle Valentinaa.
"Sanokaahan, madonna, minkä tähden meidän tulee pitää julkeutena Romeo Gonzagassa kosintaa, johon nimetöntä seikkailijaa rohkaisemme?" kysyi hän ääni käheänä ja värisevänä.
"Varokaa!" kehoitti neito.
"Mitä minun pitää varoa?" säväytti Gonzaga. "Vastatkaa, monna Valentina! Olenko niin halpa mies, että jos ajattelenkin rakastavani teitä, olen julkea samalla kun teidän sopii antautua tämän rehentelevän vintiön syleiltäväksi ja suudeltavaksi? Järkeilynne ja tekonne sointuvat huonosti yhteen."
"Raukka!" kivahti tyttö. "Mikä koira olettekaan!" Ja hänen kiihkoisesti liekehtivien silmiensä edessä Gonzaga peräytyi rohkeutensa alkaessa horjua. Valentina hillitsi suuttumuksensa äkkiä ja vaarallisen rauhallisesti käski hänen järjestää niin, ettei hän enää seuraavana aamuna olisi Roccaleonessa. "Käyttäkää hyväksenne yön pimeyttä", neuvoi tyttö häntä, "ja välttäkää Gian Marian valppautta parhaanne mukaan! Tänne ette saa jäädä."
Silloin valtasi miekkosen ankara pelko, joka karkoitti hänen kiukkunsa viimeisetkin rippeet. Eikä se ollut yksin pelkoa, se meidän on myönnettävä ollaksemme häntä kohtaan oikeudenmukaisia. Se johtui myöskin siitä oivalluksesta, että hänen täytyi jäädä Roccaleoneen, jos hän mieli saada Valentinalta korvauksen tästä osakseen tulleesta kohtelusta, jos hän mieli sammuttaa kostonjanoaan. Hänen suunnitelmansa oli pettänyt. Mutta hänen aivonsa olivat hedelmälliset, ja hän saattaisi keksiä toisen, joka onnistuisi ja jonka avulla Gian Maria pääsisi Roccaleoneen. Siten hän saisi kostaa runsain mitoin. Valentina kääntyi poispäin julistettuaan hänen karkoitusmääräyksensä, mutta hän juoksi neidon jälkeen ja rukoili nyt polvillaan surkeasti, että häntä vielä hetkinen kuultaisiin.
Ja Valentina, joka jo nyt katui tylyyttään ja ajatteli Gonzagan mustasukkaisuudessaan ehkä tuskin olleen vastuunalaisen puheistaan, seisahtui kuuntelemaan.