Tyttö tuijotti häneen ymmälläolevan näköisenä.
"Te herätätte minussa levottomuutta, hyvä Gonzaga", vastasi hän, vaikka hymyillen.
"Voi! Kova onni on määrännyt osakseni vieläkin pahemman tehtävän. Olen saanut selville niin ruman kavallusvehkeen täällä linnassanne kuin petturi on koskaan punonut."
"Kavalluksen!" kertasi Valentina hiljaa silmiensä levitessä. "Entä kuka on syypää?"
Mies empi hetkisen, heilautti sitten kättänsä ja ehdotti hermostuneesti:
"Ettekö suvaitse istua?"
Koneellisesti Valentina istuutui pöydän ääreen katse koko ajan tähdättyinä toisen kasvoihin, samalla kun jännityksen synnyttämä levottomuus yhä pahemmin jäyti hänen sydäntään.
"Istukaa tekin", kehoitti hän, "ja kertokaa!" Gonzaga siirsi tuolin pöydän viereen, istuutui vastapäätä neitoa, vetäisi syvän henkäyksen ja tiedusti:
"Oletteko milloinkaan kuullut puhuttavan Aquilan kreivistä?"
"Olisi kummallista, jollen olisi. Hänhän on Italian uljain ritari, kuten maine häntä nimittää."