Gonzaga tähysti tarkasti tytön kasvoja ja oli tyytyväinen siihen, mitä hän niistä näki.
"Tiedättekö, mitä babbianolaiset hänestä ajattelevat?"
"Tiedän heidän häntä rakastavan."
"Entä tiedättekö, että hän on Babbianon valtaistuimen tavoittelija?
Muistanette, että hän on Gian Marian serkku?"
"Tiedän hänen ja Gian Marian sukulaisuussuhteet. Sitä en ole kuullut, että hän tavoittelee Babbianon valtaistuinta. Mutta mihin olemme harhautuneet?"
"Emme ole harhautuneet, madonna", torjui Gonzaga, "vaan menemme suoraa tietä mainitsemani kavalluksen ytimeen. Uskoisitteko minua, jos sanoisin, että täällä Roccaleonessa on Aquilan kreivin käskyläinen, joka kreivin eduksi pitkittää tätä piiritystä muka pyrkien karkoittamaan Gian Marian pois?"
"Gonzaga —" aloitti Valentina, enemmän kuin puolittain arvaten, mihin miehen selittelyt tähtäsivät. Mutta hovimies keskeytti hänen lauseensa harvinaisen epäkohteliaasti.
"Malttakaahan, madonna!" huudahti hän, katse suunnattuna Valentinan kasvoihin, pää käskevästi pystyssä. "Kuunnelkaa minua kärsivällisesti! En puhu joutavia. Siitä, mitä teille kerron, on minulla todistuksia ja todistaja. Sellainen henkilö, kreivin etujen ajaja, on keskuudessamme, ja hänen todellinen tarkoituksensa pitkittäessään tätä piiritystä ja rohkaistessaan ja auttaessaan teitä tekemään vastarintaa on saada Babbianon kansan kärsivällisyys Gian Mariaa kohtaan loppumaan ja saada se lähestyvän vaaran hetkellä, Caesar Borgian sotajoukkojen sitä uhatessa, luovuttamaan kruunu Aquilan kreiville."
"Mistä saitte tämän ruman valheen?" kysyi Valentina posket tulipunaisina, silmät hehkuvina.
"Monna", vakuutti mies kärsivällisesti, "tämä, mitä te nimitätte valheeksi, on jo tapahtunut tosiasia. En esitä teille turhan kuvittelun hedelmiä; minulla on taskussani mitä varmin todistus, että toivotun laatuinen tulos on jo saavutettu. Gian Maria on saanut alamaisiltaan uhkauksen, että jollei hän kolmen päivän kuluessa palaa pääkaupunkiinsa, he painavat herttuallisen kruunun Aquilan kreivin päähän."