"Suvaitsetteko kuulustella kirjeen tuojaa ja kreiviä vastakkain?"
"Kreiviä?" kertasi tyttö hiljaa. "Herra Francescoa kai tarkoitatte?" Häntä puistatti. Omituisen epäjohdonmukaisesti hän sitten vastasi suupieliensä oudosti värähdellessä: "En, en halua enää nähdä hänen kasvojaan."
Gonzagan silmissä välähti leimaus, joka heti sammui. "Parasta on ottaa asiasta varma selko", huomautti hän, nousten pystyyn. "Käskin Fortemanin tuoda Lanciotton tänne. Nyt hän lienee vartoamassa oven ulkopuolella. Päästänkö heidät sisälle?"
Valentina nyökkäsi virkkamatta mitään; Gonzaga avasi oven ja huusi
Fortemania. Hänelle vastasi ääni juhlasalin hämystä.
"Tuokaa Lanciotto tänne!" komensi hän.
Kun Francescon palvelija astui sisään kasvoillaan hämmästyksen ilme näiden outojen puuhien johdosta, kuulusteli häntä Valentina, jonka ääni oli kylmä, ikäänkuin asia ei olisi lainkaan koskenut häneen.
"Sanokaa minulle, junkkari", käski hän, "ja jos pidätte kaulastanne, muistakaakin puhua totta — mikä on isäntänne nimi!"
Lanciotto vilkaisi hänestä Gonzagaan, joka seisoi syrjässä kyynillinen väreily aistillisilla huulillaan.
"Vastatkaa monna Valentinalle!" hoputti hovimies. "Ilmoittakaa isäntänne oikea nimi ja asema!"
"Mutta, armollinen neiti", alkoi Lanciotto hämmentyneenä.