"Kuulitteko käskyni, Fortemani?" kivahti tyttö. "Viekää hänet pois!"
"Teidän ylhäisyytenne?" huudahti Lanciotto, vieden kätensä miekan kahvaan ja katsahtaen isäntänsä silmiin valmiina tempaisemaan miekkansa ja lyödä huimimaan, jos kreivi katseellaan käskisi.
"St! Antaa olla!" rauhoitti Francesco häntä kylmästi.
"Kas tässä, herra Forteinani!" Ja hän ojensi tikarinsa, ainoan hänellä olevan aseen.
Pyydettyään Gonzagaa saattajakseen Valentina aikoi poistua huoneesta.
Silloin Francesco näytti heräävän tajuamaan asemansa.
"Madonna, malttakaa!" huudahti hän, astuen verkkaisesti Valentinan eteen. "Teidän täytyy kuunnella minua. Olen antautunut totisessa luottamuksessa ja varmasti uskoen, että kun olette kuunnellut minua —"
"Kapteeni Fortemani", tiuskasi neito melkein kiukkuisesti, "hillitkää vankianne! Haluan poistua."
Silminnähtävän vastahakoisesti Ercole laski kätensä Francescon olalle; mutta se oli tarpeetonta. Valentinan sanat kuultuaan kreivi peräytyi ikäänkuin olisi saanut iskun, siirtyi pois neidon tieltä, ähkäisten samalla kertaa epäilystä ja harminsekaisesta alistumisesta. Hetkiseksi hänen silmänsä suuntautuivat Gonzagaan niin vimmaisina, että heikko hymy häipyi hovimiehen huulilta ja hänen polvensa tutisivat hänen rientäessään pois huoneesta Valentinan jäljessä.
KOLMASKOLMATTA LUKU
Aseistustornissa