"Keitä olette te, jotka tunkeudutte tuollaisessa asussa Jumalan huoneeseen häiritsemään pyhää jumalanpalvelusta?" huusi munkin bassoääni.
"Kärsivällisyyttä, hyvä isä", vastasi Francesco rauhallisesti. "Tilanne antaa meille siihen oikeuden."
"Mitä tämä merkitsee, Fortemani?" tiedusti Valentina käskevästi, tähdäten vihaisen katseen kapteeniinsa ja tyyten sivuuttaen kreivin. "Kavallatteko tekin minut?"
"Se merkitsee, madonna", vastasi jättiläinen kursailematta, "että sylikoiranne, herra Gonzaga, on juuri tällä hetkellä päästämässä sivuportista Roccaleoneen Gian Mariaa ja hänen sotaväkeään".
Miehiltä pääsi käreä huuto, jonka Francesco vaimensi rautakintaisella kädellään.
Valentina katseli Fortemania hurjistuneena, ja ikäänkuin hänen tahtoaan voimakkaamman tahdon pakottamina hänen silmänsä sitten kääntyivät kreiviin päin. Francesco astui heti hänen luoksensa ja kumarsi päätänsä hänen edessään.
"Madonna, nyt ei ole sopiva hetki selityksille. Nyt tarvitaan toimintaa, ja sitä tarvitaan heti. Tein väärin, kun en ilmaissut teille, kuka olin, ennenkuin saitte sen selville niin onnettomalla tavalla ja ainoan Roccaleonessa olleen kavaltajan Romeo Gonzagan avulla — joka, kuten Fortemani äsken kertoi, on tällä hetkellä päästämässä serkkuani ja teidän setäänne tähän linnaan. Mutta oman etunne vuoksi rukoilen teitä, madonna, uskomaan, ettei tarkoituksenani koskaan ole ollut muu kuin palvella teitä ja etten minä, kuten teille väitettiin, ole koettanut kääntää tätä piiritystä omaksi poliittiseksi edukseni."
Valentina vaipui polvilleen ja alkoi kädet ristissä rukoilla armon äitiä, arvellen olevansa hukassa, sillä Francescon sävy oli vakuuttava ja ritari oli sanonut Gian Marian parhaillaan tunkeutuvan linnaan.
"Madonna", huudahti kreivi, kevyesti koskettaen tytön olkapäätä, "jättäkää rukouksenne siksi, kunnes ne voivat olla kiitosrukouksia! Kuunnelkaa! Tuon Peppen valppauden avulla, joka, kelpo olento, ei ollut menettänyt luottamustaan minuun eikä pitänyt minua raukkana, saimme — Fortemani ja minä — eilen illalla tiedon näistä Gonzagan aikeista. Ja me olemme tehneet suunnitelmamme ja suorittaneet valmistuksemme. Linnaan tunkeutuessaan tapaavat Gian Marian sotilaat ulommat ovet teljettyinä ja lukittuina, ja me voitamme vähän aikaa heidän murtaessaan niitä. Palvelijani, kuten huomannette, telkeävät parhaillaan kappelin ovea heille lisäesteeksi. Heidän ollessaan siinä puuhassa täytyy meidän toimia. Lyhyesti siis, jos luotatte meihin, viemme teidät pois täältä, sillä me neljä olemme työskennelleet koko yön ja saaneet jotakin aikaan."
Kasvot pingoittuneina ja säikähtyneen näköisinä Valentina katsoi Francescoon kyynelusvan lävitse. Sitten hän vei kätensä otsalleen, tehden hämmennyksen ja avuttomuuden eleen.