Kärsimättömyyden häive lehahti herttuan yleville kasvoille.
"En muista", vastasi hän väsyneesti, "rakastaneeni tätiäsi. Mutta kuitenkin menimme avioliittoon ja tottumuksen nojalla opimme rakastamaan toisiamme ja olemaan onnelliset".
"Saatan ymmärtää, että monna Elizabetta johtui rakastamaan teitä", myönsi Valentina. "Te ette ole samanlainen kuin Gian Maria. Te ette ollut lihava ja ruma, typerä ja julma, kuten hän on."
Tämä vetoomus olisi saattanut löytää tiensä miehen sydämeen hänen turhamaisuutensa aina avoimen uoman kautta.
Mutta niin ei käynyt Guidobaldolle. Hän vain ravisti päätänsä.
"Tästä asiasta en tahdo väitellä. Se olisi arvotonta meille kummallekin. Ruhtinaat, rakas lapsi, eivät ole samanlaisia kuin tavalliset ihmiset."
"Missä suhteessa he niistä eroavat?" säväytti tyttö takaisin. "Eikö heidän ole nälkä ja jano samoin kuin tavallisten ihmisten? Eivätkö heitä vaivaa samat sairaudet, eivätkö he koe samoja riemuja? Eivätkö he synny ja kuole ihan samoin kuin tavalliset ihmiset? Mikä siis on se erotus, joka estää heitä menemästä naimisiin tavallisten ihmisten tavoin?"
Guidobaldo heilautti kätensä taivasta kohti, ja hänen silmistään kuvastui tyrmistystä, jota selvästi oli mahdoton sanoin lausua. Eleen rajuus puristi hänen huuliltaan tuskaisen ähkäisyn. Vihdoin saatuaan sen hillityksi hän virkkoi:
"Erotus on se, ettei heidän elämänsä ole heidän omansa ja etteivät he saa käyttää sitä mielensä mukaan. He kuuluvat sille valtiolle, jota hallitsemaan he ovat syntyneet, eikä se ole missään muussa niin tärkeä kuin heidän avioliitoissaan. Heidän tulee solmia sellaisia liittoja, jotka koituvat heidän kansansa hyväksi." Valetina keikautti kastanjanruskeata päätänsä, mutta hellittämättä hänen setänsä jatkoi kylmään, muodolliseen sävyyn samanlaiseen sävyyn kuin hän olisi puhunut sotaväkensä päälliköille: "Tässä tapauksessa meitä Babbianoa ja Urbinoa uhkaa yhteinen vihollinen. Ja erikseen emme kumpikaan jaksa vastustaa häntä, mutta yhdessä me pystymme hänet nujertamaan. Senvuoksi tämä liitto on tarpeellinen — ehdottoman välttämätön."
"Minä en käsitä tätä välttämättömyyttä", vastasi Valentina uhmaa uhkuvalla äänellä. "Jos sellainen liitto, josta puhutte, on suotava, niin miksi sitä ei voida tehdä puhtaasti poliittiseksi — esimerkiksi sellaiseksi kuin se on, joka nyt. sitoo Perugian ja Camerinon teihin? Miksi pitää minut sotkea tähän kysymykseen?"