"Niinpä kyllä", myönsi Gonzaga. "Se on laadultaan valtiopetoksellinen puuha. Mutta vaara on vähäinen."
"Ettekö voi kertoa minulle enempää?"
"En uskalla."
Ercole tyhjensi viinipikarinsa yhdellä henkäyksellä ja heilautti sakat lattialle. Pantuaan sitten tyhjän maljan pöydälle hän istui vähän aikaa syventyneenä aatoksiinsa. Gonzaga kävi vihdoin kärsimättömäksi ja huudahti:
"No niin, voitteko auttaa minua? Osaatteko löytää miehet?"
"Jos selittäisitte minulle tarkemmin, minkäluontoinen tarvitsemanne palvelus on, saattaisin helposti löytää sata."
"Kuten sanoin — tarvitsen ainoastaan parikymmentä."
Ercole näytti kovin vakavalta ja hieroi pitkää nenäänsä miettivästi.
"Se saattaa käydä päinsä", virkkoi hän oltuaan hetkisen vaiti. "Mutta meidän täytyy etsiä epätoivoisia roistoja, miehiä, jotka jo ennestään ovat valtiopannassa ja joille ei paljoa merkitse, onko heillä lisää vielä yksi merkintä syntiluettelossaan, jos he joutuisivat lain kynsiin. Kuinka pian tarvitsette tätä epätoivoista joukkoa?"
"Huomisiltaan mennessä."