"Onko se teidän asianne?" ärähti hän uhkaavasti. "Olette liian uskalias, herra muukalainen, etsiessänne riitaa kanssani, ja liian nenäkäs tullessanne neuvoinaan, miten minun tulee hoitaa päälliköntehtäviäni. Kautta Vapahtajan kärsimysten! Te saatte rangaistuksen."
"Rangaistuksen — minäkö?" kummasteli Francesco, jonka otsa nyt meni yhtä uhkaaviin ryppyihin kuin Ercolenkin oli.
"Niin, rangaistuksen, nuori herra. Nimeni on Ercole Forteinani."
"Olen kuullut teistä", vastasi kreivi halveksivasti, "ja siitä, kuinka häpäisette nimeänne, sillä minulle on kerrottu, ettei pahempaa juoppoa eikä pelkurimaisempaa, kelvottomampaa veijaria ole koko Italiassa — niin, ei edes paavin alueilla. Ja varokaa singotessanne sanan 'rangaistus' paremmillenne, tiukka! Vallikaivos ei ole varsin kaukana, ja kylvystä saattaa olla hyötyä. Sillä olenpa valmis vannomaan, ettei teitä ole pesty kasteen jälkeen jos tosiaankin olette kirkkoäidin poika."
"Sangue di Cristo!" rähähti vimmastunut öykkäri kasvot täpläisinä. "Tällaista minulle? Hypätkää alas ratsunne selästä!"
Hän tarttui Francescon jalkaan kiskoakseen hänet maahan, mutta kreivi kiskaisi sen irti, tehden nopean liikkeen, niin että hänen kannuksensa repäisi naarmun kapteenin käteen. Samalla hän kohotti raippaansa ja olisi sivaltanut sillä Fortemanin leveätä selkää — sillä häntä kiukutti sanomattomasti, että tämän miekkosen laatuinen retkale tuli rakentamaan riitaa hänen kanssansa — mutta samassa naisääni, tuikea ja käskevä, kehoitti heitä lopettamaan rähinän.
Fortemani peräytyi, hoidellen naarmuttunutta kättänsä ja jupisten kirouksia, kun taas Francesco kääntyi siihen suuntaan, josta ääni kuului. Kiviportaiden puolivälissä hän näki Valentinan, jota seurasivat Gonzaga, Peppe ja pari sotilasta, laskeutumassa ulkomuurilta.
Tyttö seisoi rauhallisena kuin kuningatar puettuna harmaasta sametista valmistettuun, mustahihaiseen camorraan, joka erinomaisesti toi esiin hänen kauniin vartalonsa. Gonzaga oli kumartunut eteenpäin kuiskuttamaan hänen korvaansa, ja vaikka hänen äänensä olikin hillitty, kantautui joitakuita hänen sanoistaan tyynessä aamu-ilmassa alas Francescolle saakka.
"Enkö ollut viisas, madonna, empiessäni päästää häntä sisälle?
Näettehän, millainen mies hän on."
Veri kuumensi Francescon poskia, eikä hänen harminsa lieventynyt hänen huomatessaan, millaisen katseen Valentina loi häneen.