»Te tiedätte…» Hän kääntyi puolittain, niin että hänen silmänsä kohtasivat koko väkijoukon. »Te kaikki tiedätte minun elintapani ja ajatukseni ja tunnette sen yksinkertaisen uskon, joka elämässäni on ollut määräävänä. Minä uskon kansan yhteisyyteen ja olen antanut todisteita uskostani. Kansa on yksilön yläpuolella, ja minä tunnustan kansan oikeuden vaatia minulta omaisuuttani ja tarpeen tullen henkeäni. Mutta minä en tunnusta kansalle oikeutta vaatia minulta sieluani…»
Chauvinière keskeytti hänet kärsimättömästi. »Me olemme kaiken tuollaisen poistaneet!»
Mutta Corbal jatkoi kuin ei olisikaan mitään keskeytystä sattunut. »Enkä minä tunnusta kansan ääntä tässä vaatimuksessa. Luvalla sanoen, kansalaiset tuomarit, on teidät tänne määrätty voimassa olevia lakeja käyttelemään eikä uusia säätämään. Lakien laadinta on kansalliskonventin yksinomainen etuoikeus, ja jokainen mies tai ryhmä, joka loukkaa sitä etuoikeutta ja vaatii itselleen jotakin tuollaista lainsäätämisen oikeutta, tekee itsensä syypääksi epäisänmaallisuuteen, josta voidaan panna syytteeseen.»
Chauvinière ihaili tämän vastahyökkäyksen terävää oveluutta ja oli kiitollinen, että se tehtiin miesten kuullen, joiden älyllinen taso oli liian alhainen pitääkseen sitä arvossa. Kiukun ja pilkan murina vain oli vastauksena väkijoukosta, ja kun se asettui, lausui puheenjohtaja kylmästi:
»Teillä on kolme päivää miettimisaikaa, kansalainen Corbal.»
Corbal astahti lähemmäksi, ja hänen levollisuutensa oli järkytetty. Äkillinen havainto, että hän seisoi järjettömyyden muurin edessä, jota vastaan järkisyyt turhaan murskautuisivat, kuohahdutti hänet hetkellisesti mielipuoliseen raivoon. Hänen silmänsä leimusivat kasvoissa, jotka vimma muutti punaisista valkoisiksi.
»Kolme sekuntia olisi tarpeettoman paljon, kansalainen puheenjohtaja, tähän miettimiseen; kolme vuosisataakaan ei olisi kylliksi muuttamaan päätöstäni kieltäytyä tästä häpeällisyydestä.»
Ja ärjähtelevän ja murisevan väkijoukon kuohuessa kuului puheenjohtajan ääni itsepäisenä ja järkkymättömänä kuin tuomiopäivän pasuuna: »Siitä huolimatta teillä on kolme päivää.»
Vähitellen sai Corbal itsehillintänsä takaisin.
Hän ajatteli, että enempi vastustelu tällä hetkellä saattaisi riistää häneltä ne kolmekin päivää, jotka hän kovin kipeästi tarvitsi järjestääkseen asiansa. Hän palasi tavanomaiseen arvokkaaseen tyyneyteensä, kumarsi vielä kerran tuomioistuimelle ja lähti.