»Ensiksikään ei oma miehistömme mielellään siihen ryhdy. Toiseksi on kapteeni Blood otettava lukuun.»
»Minä en välitä kapteeni Bloodista vähääkään…»
»Mutta häntä ei voi jättää pois laskuista. Hänellä on voima puolellaan, sekä metallia että miehiä, ja jos tunnen hänet oikein, niin hän ennemmin upottaa meidät kuin sallii meidän käydä hollantilaisen kimppuun. Hänellä on omat tuumansa merirosvouksesta, tällä kapteeni Bloodilla, kuten varoitin teitä.»
»Ah», sanoi Levasseur näyttäen hampaitaan. Mutta hänen silmänsä, jotka yhä tähyilivät kaukaista purjetta, olivat synkän miettiväiset. Mutta ei kauan. Mielikuvitusvoima ja keinokkuus, jotka ominaisuudet kapteeni Blood oli miehessä huomannut, avasivat hänelle pian pääsyn pälkähästä.
Kiroten sielussaan koko sopimuksen yhteistyöstä jo ennen kuin ankkurikaan oli vielä nostettu hän alkoi miettiä keinoja sen määräysten kiertelemiseksi. Cahusac oli puhunut totta. Blood ei tulisi sallimaan, että hänen tietensä aiheutettaisiin vahinkoa hollantilaisille. Mutta se kävi ehkä päinsä hänen poissaollessaan. Ja kun teko kerran oli tehty, täytyisi Bloodin väkisinkin hyväksyä se, koska olisi myöhäistä ryhtyä vastalauseisiin.
Tunnin kuluessa olivat molemmat laivat menossa merelle. Käsittämättä syytä sovitun ajan muutokseen hyväksyi kapteeni Blood sen ja nosti ankkurinsa ennen määräaikaa nähdessään liittolaisensa tekevän niin.
Koko päivän oli hollantilainen priki näkyvissä, vaikkakin se iltaan mennessä oli häipynyt pieneksi pisteeksi pohjoisella taivaanrannalla.
Bloodin ja Levasseurin kesken sovittu matkasuunta kulki itään Hispaniolan pohjoista rantaa pitkin. Arabella jatkoi sitä suuntaa koko yön yhtä mittaa sillä seurauksella, että kun aamu valkeni, oli se yksin. Ukkosen jylinä oli yön pimeyden turvin kääntynyt koilliseen ja jatkoi matkaansa jokainen riepu purjetta levällään.
Cahusac oli vielä kerran koettanut panna vastaan.
»Piru sinut vieköön», oli Levasseur vastannut hänelle. »Laiva kun laiva, olkoon se sitten hollantilainen tai espanjalainen, ja laivoja me tällä hetkellä tarvitsemme. Se riittäköön miehistölle.»