»Hän ei ehkä kestä hengissä matkan päähän», vastusteli Blood. »Hän on kovin heikko.»
»Sen pahempi hänelle. Minun tehtävänäni on ottaa kiinni kapinoitsijat.» Hän varmensi käskyään viittauksella. Kaksi miestä tarttui vuoteeseen ja kääntyi lähtemään. Gildoy teki heikon yrityksen ojentaa kättään herra Bloodia kohti. »Sir», sanoi hän, »jään teille suureen velkaan. Jos elän, niin koetan maksaa sen.»
Herra Blood kumarsi vastaukseksi ja sanoi sitten kantajille:
»Kantakaa häntä varovasti. Hänen eloon jäämisensä riippuu siitä.»
Kun lordi oli kannettu pois, kävi kapteeni ripeästi asioihin käsiksi.
Hän kääntyi talonpojan puoleen.
»Mitä muita kirottuja kapinallisia teillä on talossanne?»
»Ei ketään muita, sir. Hänen ylhäisyytensä…»
»Olen selvinnyt lordista toistaiseksi. Selvittelen välini teidän kanssanne heti kun olen tarkastanut talonne. Ja jumaliste, jos olette valehdellut minulle…» Hän keskeytti antaakseen vihaisen määräyksen sotilailleen. Neljä rakuunaa meni ulos. Heti sen jälkeen kuului heidän meluava liikehtimisensä viereisestä huoneesta. Sillä välin etsiskeli kapteeni hallissa koputellen pistoolinsa perällä seinälaudoitusta.
Herra Blood arveli, ettei viivytteleminen häntä enää hyödyttänyt.
»Luvallanne toivotan teille hyvää huomenta», sanoi hän.