»Arvelen, että tämä selvittää meidän välimme.»
Kylmin, välinpitämättömin silmin katseli Cahusac entisen johtajansa värisevää ruumista. Jos Levasseur olisi ollut toisenluonteinen mies, olisi asia ehkä päättynyt kokonaan toisin. Mutta siinä tapauksessa olisi kapteeni Blood myös käyttänyt toisia keinoja sovitellessaan välejään hänen kanssaan. Levasseuria kohtaan ei kukaan tuntenut rakkautta eikä myöskään uskollisuutta. Miehet, jotka olivat antautuneet hänen johdettavikseen, olivat kaikkein kurjinta ainesta merirosvojenkin joukossa, joilla kaikessa oli ainoana vaikuttimenaan saaliinhimo ja ahneus. Heidän saaliinhimoaan oli kapteeni Blood käyttänyt niin ovelasti hyväkseen, että oli saanut heidät pitämään Levasseuria syyllisenä rikkomukseen, jota he pitivät anteeksiantamattomana, hän kun oli anastanut itselleen sellaista, jonka saattoi vaihtaa kullaksi ja jakaa heidän kaikkien kesken.
Niinpä tyytyi roskajoukko, joka nyt riensi uhkaavin elein äkkiä suoritetun surullisenlystikkään näytelmän tapahtumapaikalle, niihin muutamiin sanoihin, joilla Cahusac selitti heille asian.
Kun he vielä hieman näyttivät epäröivän, lisäsi Blood pari sanaa, jotka saivat heidät nopeammin tekemään päätöksensä.
»Jos tulette meidän ankkuripaikallemme, saatte heti Santiagon aarteista osanne, jonka sitten saatte käyttää oman mielenne mukaan.»
He menivät saaren poikki vieden molemmat vangit mukanaan, ja myöhemmin samana päivänä, kun saaliinjako oli toimitettu, he olisivat tehneet pesäeron, mutta silloin tarjoutui Cahusac niiden miesten kehoituksesta, jotka olivat valinneet hänet Levasseurin seuraajaksi, miehistöineen uudelleen kapteeni Bloodin palvelukseen.
»Jos tahdotte purjehtia kanssani, niin se käy laatuun ainoastaan sillä ehdolla, että sovitte rötöksenne hollantilaisten kanssa ja annatte heille takaisin sekä heidän laivansa että lastinsa», vastasi kapteeni.
Ehtoon suostuttiin, ja kapteeni Blood meni tapaamaan vieraitaan,
Tortugan kuvernöörin lapsia.
Mademoiselle d’Ogeron ja hänen veljensä — jälkimmäinen oli nyttemmin vapautettu kahleistaan — istuivat Arabellan suuressa hytissä, jonne heidät oli viety.
Benjamin, kapteeni Bloodin neekeripalvelija, oli asettanut pöydälle viiniä ja syötävää ja ilmoittanut, että se oli heitä varten, mutta ruoka oli jäänyt koskematta. Sisar ja veli istuivat tuskaisessa jännityksessä arvellen, että heidän pelastumisensa oli ollut vain joutumista ojasta allikkoon. Vihdoin heittäytyi mademoiselle tuskaisessa epätoivossaan polvilleen veljensä eteen pyytäen anteeksi mielettömyyttään, joka oli saanut aikaan kaiken sen pahan, joka heidän nyt oli kärsittävä.