»Nom de Dieu, kapteeni! Mitä aiotte tehdä? Asiahan on sovittu, kunniallisesti sovittu kaikkien tyydytykseksi», sanoi Blood.
»Kaikkienko?» säväytti Levasseur. »Teidän kyllä, ehkä, senkin naudat, mutta entä minun?»
Cahusac, joka piti helmiä suurella kämmenellään, astui hänen luokseen. »Älkää olko mieletön, kapteeni. Tahdotteko saada aikaan levottomuuksia miehistön keskuudessa? Hänellähän on miltei kaksi sen vertaa miehiä kuin meillä on. Mitä merkitsee yksi tyttö enemmän tai vähemmän? Taivaan nimessä, antakaa hänen mennä. Kapteeni Blood on maksanut runsaasti tytöstä ja kohdellut meitä oikeudenmukaisesti.»
»Oikeudenmukaisesti?» karjui raivostunut kapteeni. »Te…» Rumasta sanavarastostaan hän ei löytänyt sopivaa nimitystä luutnantilleen. Hän löi miestä niin rajusti, että tämä lensi nelin kontin. Helmet putosivat hiekkaan.
Cahusac rupesi etsimään niitä ja hänen toverinsa auttoi häntä puuhassa. Kosto sai odottaa. Muutaman tuokion he ryömivät maassa nelin kontin, unohtaen koko muun maailman. Samaan aikaan tapahtui kuitenkin tärkeitä asioita.
Levasseur asettui miekka kädessä ja kasvot raivosta kalpeina kapteeni
Bloodin eteen estääkseen hänen poistumistaan.
»Te ette vie häntä niin kauan kuin minä elän», huusi hän.
»Sitten otan hänet teidän kuoltuanne», vastasi kapteeni Blood ja hänenkin miekkansa välähti auringossa. »Säännöt määräävät, että jos joku, olkoon hän arvoltaan mikä hyvänsä, salaa osan saaliista, vaikka yhden pesonkin arvosta, niin hänet on vedettävä raakapuuhun. Se oli lopullinen tarkoitukseni, mutta koska kerran tahdotte, että toimitan sen tällä tavalla, niin tahdon tehdä mieliksenne, senkin saastainen raivohullu.»
Hän viittasi miehiä poistumaan, kun nämä aikoivat käydä välittämään, ja miekat kalskahtivat vastakkain.
M. d’Ogeron katseli heitä mietteisiinsä vaipuneena, eikä osannut arvata, mitä seurauksia jommankumman kaatuminen hänelle toisi. Sillä välin oli kaksi Bloodin miestä tullut neekerien paikalle ja poistanut piiskansiiman hänen otsaltaan. Mademoiselle taas oli noussut seisomaan ja katseli tapausten kulkua kuolonkalpeana, kädet tiukasti painettuina huohottavaa rintaansa vasten ja kauhun ilme silmissään. Asia oli pian selvä. Raaka voima, johon Levasseur oli niin varmasti luottanut, ei pystynyt vastustamaan irlantilaisen koeteltua taitavuutta. Kun Levasseur sitten molemmat keuhkot lävistettyinä makasi pitkänään maassa yskien viimeisiä henkäyksiään kurjasta ruumiistaan, katsahti kapteeni Blood tyynesti ruumiin toisella puolen seisovaan Cahusaciin ja virkkoi: