»Ja kenellä luulette sellaisia summia olevan, jollei kerran minullakaan niitä ole?»
»Minulla on», sanoi kapteeni Blood.
»Teillä!» Levasseurilta jäi suu auki. »Te… tekö haluatte tytön?»
»Miksikäs ei? Ja minä menen pitemmälle jalomielisyydessä kuin te, siinä että uhraudun saadakseni hänet ja maksan kunniallisesti siitä, mitä haluan omakseni.»
Levasseur tuijotti häneen tylsästi suu auki. Hänen takanaan tekivät hänen upseerinsa samoin. Kapteeni Blood istuutui jälleen tynnyrille ja veti takkinsa sisätaskusta pienen nahkaisen pussin. »Olen iloinen voidessani ratkaista ongelman, joka hetki sitten näytti vallan mahdottomalta», virkkoi hän. Ja Levasseurin ja hänen upseeriensa mulkoilevien silmien edessä hän aukaisi pussin suun ja vierähytti sieltä neljä tai viisi helmeä, jotka kukin olivat varpusen munan kokoisia. Hänellä oli niitä kokonaista kaksikymmentä kappaletta pussissaan ja ne oli saatu äskeisessä helmenpyyntilaivaston ryöstössä.
»Tehän olette olevinanne helmien tuntija, Cahusac. Minkä arvoisiksi arvelette näitä?»
Bretagnelainen otti tarjotun, kaikissa sateenkaaren väreissä säteilevän pallon karkean peukalonsa ja etusormensa väliin ja tutki sitä ovelin silmäyksin.
»Tuhat kolikkoa», vastasi hän heti.
»Sillä saa paljon enemmän Tortugassa tai Jamaikassa, ja kaksi kertaa enemmän Euroopassa», sanoi kapteeni Blood. »Mutta minä hyväksyn arviointinne. Ne ovat, kuten näette, jotenkin yhdenkokoisia. Tässä on kaksitoista kappaletta, jotka vastaavat kahtatoistatuhatta kolikkoa. Se on Ukkosen jylinälle kuuluva osa, kolme viidesosaa, kuten sopimuksessa määrätään. Kahdeksastatuhannesta, jotka kuuluvat Arabellalle, vastaan minä miehistölleni. Ja nyt, Wolverstone, ole hyvä ja tuo omaisuuteni laivalleni.» Hän nousi taas ja osoitti vankeja.
»Ah ei!» Levasseur laski raivonsa valloilleen. »Se ei saa tapahtua. Te ette vie häntä.» Hän olisi hyökännyt kapteeni Bloodin päälle, joka seisoi levollisena mutta varuillaan, ellei eräs Levasseurin upseereista olisi estänyt häntä.