»Hyvä», murahti Cahusac, »sitten järjestyy kaikki itsestään.»
»Niinkö luulette?» sanoi kapteeni Blood. »Mutta entä jos M. d’Ogeron kieltäytyy maksamasta lunnaita? Mitä sitten?» Hän nauroi ja nousi verkalleen seisomaan. »Ei, ei. Jos kerran kapteeni Levasseur saa sillä aikaa pitää tytön panttina, niin maksakoon hän lunnaat meille ja vastatkoon sitten itse siitä, jos ne jäävät hänelle tulematta.»
»Niin on asian laita», huudahti eräs Levasseurin upseereista. Ja Cahusac lisäsi: »Siinä on järkeä. Kapteeni Blood on oikeassa. Se on sääntöjemme mukaista.»
»Mikä on sääntöjemme mukaista, senkin hullut?» Levasseur oli vaarassa menettää mielenmalttinsa. »Sacré Dieu! Mistä luulette minun saavan kokoon kaksikymmentätuhatta? Koko osani tältä matkalta ei nouse kuin puoleen siitä. Jään sen teille velkaa siksi, kunnes olen ansainnut niin paljon. Tyydyttääkö se teitä?»
Ei ole epäilystäkään siitä, että se olisi tyydyttänyt heitä, ellei kapteeni Bloodilla olisi ollut muuta mielessään.
»Entä jos te sattuisitte kuolemaan ennen kuin olisitte ansainnut sen?
Se olisi liian uskallettua meidän puoleltamme, paras kapteeni.»
»Piru teidät vieköön!» huudahti Levasseur kääntyen raivosta kalveten
Bloodin puoleen. »Eikö teitä tyydytä mikään?»
»Tottahan toki. Kaksikymmentätuhatta kultakolikkoa, heti jaettaviksi.»
»Minulla ei ole niitä.»
»Antakaa sitten sen ostaa vangit, jolla on rahaa.»