»Älkää olko hullu», sanoi hän omalla kielellään, »tai muuten saatte hullun lopun. Teidän laivanne uppoaa.»
Don Miguelin takana seisoi kolme, neljä kypäräniekkaa sotamiestä, ja lordi Julian käsitti asemansa. Hän irrotti kätensä miekankahvasta ja pari kolme jalkaa terästä solui hiljaa takaisin tuppeen. Mutta Don Miguel hymyili niin, että valkea, tasainen hammasrivi välkkyi harmaiden viiksien takaa, ja ojensi kätensä.
»Olkaa hyvä», sanoi hän.
Lordi Julian epäröi. Hänen katseensa solui neiti Bishopiin.
»Luulen, että se on parasta», sanoi tyyni nuori lady, ja silloin antoi hänen ylhäisyytensä miekkansa antautumisen merkiksi.
»Tulkaa — jokainen laivalleni», sanoi Don Miguel ja meni edellä ulos.
He menivät — tietenkin. Sillä ensiksikin oli espanjalaisella voimaa pakottaa heidät tulemaan ja toiseksi houkutteli laiva, jonka Don Miguel ilmoitti olevan uppoamaisillaan, sangen vähän jäämään. He eivät viipyneet kauempaa kuin oli tarpeellista, jotta neiti Bishop ennätti koota vähäiset pikkuesineensä ja lordi siepata päällysviittansa.
Mitä tulee muihin eloonjääneisiin teurastuspaikalla, joka ennen oli ollut Royal Mary, niin jättivät espanjalaiset heidät täydelleen oman onnensa nojaan. Ottakoot veneensä ja elleivät ne kantaneet heitä, niin uikoot ja hukkukoot. Se oli espanjalaista. Se seikka, että neiti Bishop ja lordi Julian vietiin mukana, johtui vain siitä, että Don Miguel huomasi, että he ilmeisesti olivat arvokasta saalista. Hän otti heidät vastaan omassa hytissään erinomaisen kohteliaasti. Kohteliaasti hän myös pyysi saada kunnian tutustua heidän nimiinsä.
Lordi Julian, joka oli aivan sairas kauhusta juuri näkemänsä näytelmän johdosta, pystyi vaivoin hillitsemään itseään niin paljon, että saattoi täyttää amiraalin pyynnön. Sitten hän ylpeästi vuorostaan vaati saada tietää ahdistajansa nimen. Hän oli äärimmäisen pahalla tuulella. Hän tunsi, että ellei hän ollut tässä odottamattomassa ja vaikeassa asemassa, johon kohtalo hänet oli saattanut, tehnyt mitään kunniatonta, niin ei hän myöskään ollut tehnyt mitään kunniakasta. Se olisikin merkinnyt sangen vähän, ellei hänen heikon toimintansa todistajana olisi ollut nainen. Hän päätti, mikäli mahdollista, parantaa asiaansa.
»Olen Don Miguel de Espinosa», sai hän vastaukseksi. »Katolisen kuninkaan laivaston amiraali.»