Niinpä hän aikoi pysyä merirosvona, ei enempää eikä vähempää, ja olla säälimätön, paatunut, kuten kaikki muutkin, jotka sen nimen ansaitsivat. Hän aikoi heittää kaikki narrimaiset ihanteet, joiden voimalla hän oli koettanut ohjata elämäänsä, hän aikoi tehdä lopun mielettömästä yrityksestä palvella kahdenlaista maailmaa. Tyttö oli kyllin selvästi näyttänyt hänelle, mihin maailmaan hän kuului. Nyt hän aikoi näyttää, että tyttö oli oikeassa. Tyttö oli hänen laivassaan, hänen vallassaan, ja Blood halusi hänet omakseen.
Hän nauroi hiljaa, ilkamoiden nojatessaan laivan kaidetta vasten ja katsellessaan fosforiloistetta laivan vanavedessä, ja hänen oman naurunsa ilkeä kaiku säikähdytti häntä. Hän pysähtyi mietteissään ja värisi. Hänen rivo naurunsa päättyi lopulta nyyhkytykseen. Hän kätki kasvot käsiinsä ja tunsi kylmän hien otsallaan.
Sillä välin yritteli lordi Julian, joka paljon paremmin kuin kapteeni Blood tunsi ihmiskunnan naissukupuolen, ratkaista sitä omituista ongelmaa, joka Bloodilta oli kokonaan jäänyt huomaamatta. Luulen että häntä kiihotti siihen jonkinlainen epämääräinen mustasukkaisuuteen vivahtava tunne. Neiti Bishopin käyttäytyminen niissä vaarallisissa tilanteissa, jotka he yhdessä olivat läpäisseet, oli opettanut hänet huomaamaan, että naiselta saattoi puuttua se teennäinen sulo, joka kuului sivistyneeseen naisellisuuteen, ja että hän juuri sen vuoksi oli sitä enemmän ihailtava. Hän ihmetteli, millainen tytön suhde kapteeni Bloodiin oli aikaisemmin ollut, ja hän tunsi eräänlaista levottomuutta, joka pakotti hänet koettamaan saada asiasta selvän.
Kuten olen sanonut, oli hänen ylhäisyytensä vaalean uneksivilla silmillä tapana tehdä huomioita ja hänen älynsä oli kohtalaisen terävä.
Hän moitti nyt itseään siitä, ettei ollut huomannut erinäisiä asioita aikaisemmin, tai ainakin ettei ollut tutkinut niitä tarkemmin, ja hän yhdisteli nyt uutterasti niitä tuoreimpiin havaintoihinsa, joita hän tänä päivänä oli tehnyt.
Hän oli huomannut esimerkiksi, että Bloodin laivan nimi oli Arabella, ja hän tiesi, että neiti Bishopin nimi oli Arabella, ja hän oli huomannut kaikki ne oudot pikkuasiat, jotka kapteeni Bloodin ja neiti Bishopin tapaaminen oli ikään kuin vetänyt esille. Ja sitten hän oli huomannut sen merkillisen muutoksen, jonka tämä tapaaminen oli molemmissa aiheuttanut.
Lady oli ollut hirvittävän epäystävällinen kapteenia kohtaan. Se oli mitä typerin asenne ladylle niissä olosuhteissa ja Bloodin tapaiseen mieheen nähden, eikä hänen ylhäisyytensä voinut otaksua, että neiti Bishop tavallisissa oloissa olisi ollut niin typerä. Ja kuitenkin, huolimatta tytön töykeästä käytöksestä ja välittämättä siitä tosiasiasta, että hän oli sen miehen veljentytär, jota kapteeni Bloodin täytyi pitää vihamiehenään, oli sekä lordia että neiti Bishopia kohtaan osoitettu mitä suurinta hienotunteisuutta Bloodin laivalla.
Heidän kummankin käytettäväkseen oli luovutettu hytti, joihin heidän vähäisten tavarainsa jäännökset ja neiti Bishopin palvelija eli asianmukaisesti sijoitettu. He saivat oleskella suurhytissä ja olivat istuneet samassa pöydässä laivuri Pittin ja Wolverstonen kanssa, joka oli Bloodin luutnantti, jotka kumpainenkin olivat käyttäytyneet heitä kohtaan erinomaisen kohteliaasti. Vielä oli jäljellä se seikka, että Blood itse oli miltei tarkoituksellisesti välttänyt tunkeutumasta heidän seuraansa.
Hänen ylhäisyytensä mietteet kulkivat nopeasti mutta varovasti ajatusten sokkeloisia teitä tehden huomioita ja yhdistellen niitä. Käytettyään ne loppuun hän päätti etsiä lisätietoja neiti Bishopilta itseltään.
Mutta hänen täytyi odottaa kunnes, Pitt ja Wolverstone olivat lähteneet. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut odottaa niinkään kauan, sillä kun Pitt nousi pöydästä lähteäkseen Wolverstonen perässä, joka oli jo mennyt, pidätti neiti Bishop hänet kysyen: