»Mikä ladyn nimi oli?»
Pitt kohotti silmäkulmiaan. Hän vastasi kuitenkin.
»Neiti d’Ogeron. Hän oli Tortugan kuvernöörin tytär. Hän oli lähtenyt tuon Levasseur-veitikan matkaan ja… ja Peter vapautti tytön hänen likaisista käsistään. Mies oli sydämetön roisto ja ansaitsi täydelleen sen, mitä Peter hänelle antoi.»
»Aivan niin. Ja… ja kuitenkaan ei kapteeni Blood ole vielä mennyt naimisiin tytön kanssa?»
»Ei vielä», nauroi Pitt, joka tiesi kuinka perätön se Tortugassa levinnyt huhu oli, jonka mukaan mademoiselle d’Ogeron oli kapteeni Bloodin tuleva vaimo.
Neiti Bishop nyökkäsi äänettömänä, ja Jeremias Pitt kääntyi lähteäkseen hyvillään siitä, että tutkimus vihdoin oli päättynyt. Hän pysähtyi ovella lisätäkseen pienen ilmoituksen.
»Ehkäpä teitä lohduttaa tieto, että kapteeni on teidän hyväksenne muuttanut suuntaa. Hänen tarkoituksensa on laskea teidät molemmat maihin Jamaikan rannalla, niin lähellä Port Royalia kuin vain uskallamme. Olemme jo kääntyneet, ja jos tätä tuulta jatkuu, olette hyvin pian taas kotona, neiti.»
»Erittäin kohteliasta hänen puoleltaan», venytteli hänen ylhäisyytensä huomattuaan, ettei neiti Bishop aikonut vastata. Hän istui tuijottaen silmät synkkinä tyhjyyteen.
»Tepä sen sanoitte», virkkoi Pitt.» Hän panee alttiiksi paljon enemmän kuin kukaan muu panisi hänen sijassaan. Mutta sellainen hän on aina ollut.»
Pitt lähti ulos jättäen hänen ylhäisyytensä miettimään ja uneksivilla silmillään tutkimaan neiti Bishopin kasvonilmeitä. Hänen, mielensä tuli entistäänkin levottomammaksi. Vihdoin neiti Bishop katsahti häneen ja puhui.