Mutta Ogle keskeytti hänet uhkaavin elein.
»Uhkaukset eivät auta mitään, kapteeni.»
»Vai eivät?»
Ensi kerran hänen merirosvo-aikanaan tapahtui nyt, ettei hänen käskyjään toteltu. Se seikka, että tottelemattomuus tapahtui miehen puolelta, johon hän miltei eniten luotti ja joka oli hänen vanhoja Barbados-saaren aikaisia liittolaisiaan, teki hänelle äärimmäisen vastenmieliseksi ryhtyä keinoon, jonka hänelle vaisto neuvoi välttämättömäksi.
Hänen kätensä puristi lujasti pistoolin päätä, jonka hän ojensi Oglea kohti.
»Sekään ei auta», varoitti Ogle yhä kiivaammin. »Miehet ovat samaa mieltä kuin minäkin ja he aikovat ajaa tahtonsa läpi.»
»Ja mitähän he suvaitsevat tahtoa?»
»He tahtovat sitä, mikä voi pelastaa meidät. He eivät aio antaa hukuttaa eikä hirttää itseään.»
Alhaalla olevan neljän- viidenkymmenen miehen suusta kuului hyväksymisen mutinaa. Kapteeni Blood katseli hetken tuimakatseisia ja päättävän näköisiä miehiä ja kääntyi sitten uudelleen Oglen puoleen. Kysymyksessä oli ilmeisesti epämääräinen uhka, kapinahenki, jota hän ei voinut käsittää.
»Ja te tulitte antamaan minulle neuvoja, niinkö?» kysyi hän vähääkään lieventämättä ankaruuttaan.