»Aivan niin, kapteeni. Neuvoja. Tuo tyttö tuossa», hän ojensi paljaan käsivartensa neiti Bishopia kohti. »Bishopin tyttö, kuvernööri Bishopin veljentytär… Me vaadimme hänet turvallisuutemme pantiksi.»
»Niin juuri», mylvähtivät merirosvot kuorossa alempana ja pari kolme yritti jo toteuttaa aikeensa.
Äkkiä selvisi Bloodille, mitä heillä oli mielessään. Ja vaikka hänen ulkonainen tyyni ankaruutensa ei mitenkään sitä osoittanut, valtasi hänet pelko.
»Millä tavalla kuvittelette voivanne käyttää neiti Bishopia siihen tarkoitukseen?»
»Hänen olonsa laivalla on suorastaan Sallimuksen anti. Nostakaa lippu, kapteeni, ja antakaa heille merkki, jotta he lähettäisivät veneen tänne, ja vakuuttakaa heille, että tyttö on laivallamme. Antakaa heidän tietää, että jos he yrittävätkään estää meitä purjehtimasta täältä, niin me hirtämme tuon nuken ensin ja tappelemme sitten. Ehkäpä se hieman jäähdyttää eversti Bishopin kiihkoa.»
»Tuskinpa vain.» Vitkaan ja pilkallisena kuului Wolverstonen vastaus toisen kiihtyneeseen puheeseen ja puhuessaan hän astui Bloodin viereen odottamattomana liittolaisena. »Muutamat noista haahkakukoista saattavat ehkä uskoa sellaista lörpötystä.» Hän viittasi peukalollaan halveksivasti alhaalla olevia merirosvoja kohti, joiden lukumäärää etukannelta rientävät miehet yhä lisäsivät. »Vaikka muutamien heistä pitäisi tietää enemmän, sillä vielähän joukossamme pitäisi olla yksi ja toinen, joka oli meidän kanssamme Barbados-saarella ja joka siis, kuten sinä ja minä, tuntee eversti Bishopin. Jos aiot vedota Bishopin tunteisiin, niin olet suurempi hölmö, Ogle, kuin luulinkaan, paitsi mitä tykin käsittelyyn tulee. Niihin ei ole perustamista, ellette tahdo näin väkisin tulla ammutuksi upoksiin. Vaikka meillä olisi laivanlastillinen Bishopin veljentyttäriä, ei se pidättäisi häntä. Niin, kuten juuri sanoin hänen ylhäisyydelleen, joka samoin kuin tekin uskoo että neiti Bishopin oleminen laivallamme takaa meille turvan everstiä vastaan, ei tuo saastainen orjakauppias edes äitinsä vuoksi hellittäisi mistään, minkä hän arvelee omakseen. Ja ellet sinä olisi sellainen hölmö, Ogle, niin minun ei tarvitsisi sanoa sinulle tätä. Meidän on tapeltava, pojat…»
»Miten me pystymme tappelemaan, mies?» raivosi Ogle hänelle koettaen hurjistuneena tehdä tyhjäksi Wolverstonen todistelun, joka jo alkoi vaikuttaa hänen kuulijoihinsa. »Voit olla oikeassa, mutta voit myös olla väärässä. Meidän täytyy koettaa sitä. Se on meidän ainoa mahdollisuutemme…»
Loput hänen sanoistaan hukkuivat merirosvojen huutoon, jolla he itsepintaisesti vaativat tyttöä luovutettavaksi heidän turvallisuutensa pantiksi. Entistä voimakkaampana kumahti samalla tykinlaukaus alahangan puolella ja lähellä keulaa he näkivät korkean vesipatsaan, jonka harhaan ammuttu kuula oli nostanut.
»He ovat jo tykinkantaman päässä», huusi Ogle ja nojautuen kaiteen yli hän komensi: »Kääntäkää laiva tuuleen.»
Pitt, joka seisoi paikallaan perämiehen vieressä, kääntyi pelottomana kiihtyneeseen tykkimieheen päin ja vastasi: