»Milloin sinä olet alkanut pitää isännyyttä komentosillalla, Ogle?
Minun käskijäni on vain kapteeni.»
»Nyt sinä noudatat minun käskyäni, tai jumaliste, sinä…»
»Odota», sanoi Blood ja pani kätensä Oglen käsivarrelle. »Luulenpa, että on parempiakin keinoja.»
Hän katsahti lähestyviä laivoja olkansa yli, joista etumaisin oli enää ainoastaan neljännesmailin päässä. Hänen katseensa osui ohimennen neiti Bishopiin ja lordi Julianiin, jotka seisoivat rinnatusten muutaman askelen päässä hänen takanaan. Hän huomasi, miten kalpea ja jännittynyt tyttö oli. Hän seisoi suu hieman auki ja silmissä säikähtynyt ilme ja tuijotti kapteeniin odottaen häneltä kohtalonsa ratkaisua.
Blood mietti nopeasti punniten sitä mahdollisuutta, että hän ampumalla Oglen ehkä aiheuttaisi yleisen kapinan. Hän oli varma siitä, että hän saisi puolelleen muutaman miehen. Mutta hän oli yhtä varma siitäkin, että hän saisi suurimman osan vastaansa ja että nämä pitäisivät puoliaan huolimatta kaikista hänen toimenpiteistään, pitäen neiti Bishopin panttivankinaan, koska siihen kerran tarjoutui näin hyvä tilaisuus. Ja jos he tämän tekivät, niin oli neiti Bishop joka tapauksessa mennyttä. Sillä vaikka eversti suostuisikin heidän vaatimukseensa, niin he pitäisivät siitä huolimatta tytön panttivankinaan.
Sillä välin kävi Ogle kärsimättömäksi. Kapteenin yhä pidellessä häntä käsivarresta hän kääntyi äkkiä tämän puoleen.
»Mikä parempi keino?» kysyi hän. »Sellaista ei ole. Minä en aio antaa vetää itseäni nenästä sellaisilla puheilla, mitä Wolverstone pitää. Hän saattaa olla oikeassa, mutta voi olla väärässäkin. Meidän täytyy koettaa tätä, se on ainoa mahdollisuutemme, ja kuten sanoin, sitä on koetettava.»
Kapteeni Bloodin mielessä oleva parempi keino oli sama, jonka hän oli jo Wolverstonelle ehdottanut. Hän ei kuitenkaan voinut sanoa, olisivatko miehet Oglen aikaansaaman hätääntymisen vuoksi samaa mieltä asiasta kuin Wolverstone. Mutta hän näki selvästi, että vaikka he suostuisivatkin, niin he eivät sittenkään luopuisi aikeistaan neiti Bishopiin nähden. He saisivat vain Bloodin antautumisesta lisävaltin taistelussaan Jamaikan kuvernööriä vastaan.
»Tytön vuoksi me juuri olemme joutuneet tähän satimeen», raivosi Ogle yhä. »Hänen ja sinun vuoksesi. Viedäksesi hänet Jamaikaan saatoit meidät kaikki vaaranalaisuuteen, emmekä me aio antaa tappaa itseämme niin kauan kuin voimme tytön avulla pelastaa itsemme pälkähästä.»
Hän yritti taas kääntyä peränpitäjän puoleen, mutta Blood puristi häntä yhä lujemmin käsivarresta. Ogle väänsi itsensä irti kiroten karkeasti. Mutta nyt oli Blood tehnyt päätöksensä. Hän oli keksinyt ainoan mahdollisen keinon, ja vaikka se olikin hänelle tuiki vastenmielinen, täytyi hänen siihen taipua.