Katsahtaessaan tytön ohi merelle hän huomasi veneen lähtevän eräältä suurista laivoista, jotka nyt käännyttyään vastatuuleen keinuivat hiljalleen noin kolmen sadan jalan päässä Arabellasta. Hänen käytöksensä muuttui äkkiä. Oli kuin hän olisi herännyt unesta ja taas itse käynyt kohtaloonsa käsiksi. »Jos suvaitsette mennä hyttiinne ja noutaa sieltä tavaranne ja palvelijanne, niin lähetämme teidät jollekin Jamaikan laivaston suurelle alukselle.» Hän osoitti venettä puhuessaan.
Tyttö meni, ja Blood jäi Wolverstonen kanssa katselemaan lähestyvää venettä, jossa oli kaksitoista soutajaa ja jonka perätuhdolla istui punaisiin puettu jäykkäryhtinen olento. Hän nosti kaukoputkensa miestä kohti.
»Sehän ei olekaan Bishop itse», sanoi Wolverstone puoleksi kysyen, puoleksi varmana.
»Ei», Blood työnsi kaukoputkensa kokoon. »Kuka lienee, en tunne.»
»Haa!» Wolverstone purki pilkallisesti iloaan. »Huolimatta innostaan ei Bishopia itseään ole haluttanut tulla tänne. Hän on ollut tällä aluksella ennenkin ja sai uida siitä hyvästä. Hän muistaa sen ehkä vielä ja on sen vuoksi lähettänyt edustajansa.»
Edustaja osoittautui olevan upseeri nimeltä Calverley, pirteä, omahyväinen mies, vasta äskettäin Englannista tullut keltanokka, jonka eleistä saattoi helposti huomata, että eversti Bishop oli tarkoin evästänyt hänet lähettäessään hänet käsittelemään merirosvoja.
Hänen käytöksensä oli ylpeä, kova ja ylenkatseellinen, kun hän astui Arabellan kannelle.
Blood, kuninkaan valtakirja taskussaan, ja lordi Julian seisoivat vierekkäin ottaakseen vastaan tulijan, ja kapteeni Calverley hämmästyi hieman nähdessään kaksi miestä, jotka ainakin ulkomuodoltaan olivat jotakin aivan toista kuin mitä hän oli odottanut saavansa nähdä. Mutta hänen ylpeä rauhallisuutensa ei siitä häiriintynyt ja hän tuskin suvaitsi katsahtaa puolialastomiin ja villin näköisiin miehiin, jotka vetelehtivät puoliympyrässä taempana.
»Hyvää päivää, sir», huudahti Blood hänelle hilpeästi. »Minulla on kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi Arabellalle. Nimeni on Blood — kapteeni Blood, nöyrin palvelijanne. Ehkäpä olette kuullut minusta aikaisemmin.»
Kapteeni Calverley tuijotti hämillään.