Tyttö ei käsittänyt. »Teidän päätöksenne pelasti minut hirvittävästä vaarasta», myönteli tyttö ja värisi ajatellessaan sitä. »Mutta minä en käsitä, miksi ensin hylkäsitte tarjouksen, kun se teille esitettiin. Sehän on kunniakas tehtävä.»
»Jaakko-kuninkaan palvelus?» vastasi Blood pilkallisesti.
»Englannin», korjasi tyttö moittivasti. »Isänmaa on kaikki, sir, hallitsija ei mitään. Jaakko-kuningas menee menojaan, toisia tulee sijaan ja hekin menevät. Mutta Englanti jää sen poikien kunniakkaasti palveltavaksi huolimatta siitä, mitä kaunaa meillä saattaa olla niitä miehiä kohtaan, jotka sitä kulloinkin hallitsevat.»
Blood näytti hieman hämmästyvän, sitten hän hymyili. »Ovelaa asianajoa», virkkoi hän hyväksyvästi. »Teidän olisi pitänyt äsken puhua miehistölle.»
Sitten hänen ääneensä tuli pilkallinen sävy, kun hän lisäsi:
»Luuletteko, että tuo kunniallinen palvelus pystyy puhdistamaan miehen, joka on ollut merirosvo ja varas?»
Neiti Bishop loi silmänsä alas. Hänen äänensä oli hieman epävarma hänen vastatessaan.
»Jos hän — jos hän tarvitsee puhdistamista. Ehkäpä — ehkäpä häntä on tuomittu liian ankarasti.»
Bloodin siniset silmät salamoivat ja hänen lujasti yhteenpuristuneilta huuliltaan hävisi kova piirre.
»Niinkö… jos luulette niin», sanoi hän katsahtaen tyttöön omituisen nälkäinen ilme katseessaan, »niin saattaa elämällä ehkä sittenkin olla tarkoituksensa, ja ehkäpä Jaakko-kuninkaankin palveleminen saattaa käydä siedettäväksi.»