Mutta muutamat olivat vielä julkisesti ja rehellisesti asian kulkua vastaan. Heitä oli Wolverstone, joka heti ilmoitti vastalauseensa.
»Minä mätänen ennemmin helvetissä kuin palvelen sellaista kuningasta», mylvähti hän raivoissaan.
Mutta Blood rauhoitti heidät pian.
»Ei kenenkään ole pakko seurata minua kuninkaan palvelukseen, jos ei häntä haluta. Se ei kuulu kauppaan. Mutta kauppaan kuuluu, että minä astun kuninkaan palvelukseen niiden kanssa, jotka haluavat tulla mukaan. Älkää luulkokaan, että suostun tähän hyvillä mielin. Omasta puolestani olen aivan samaa mieltä kuin Wolverstonekin. Suostun siihen ainoastaan äärimmäisenä keinona pelastaakseni meidät kaikki varmasta tuhosta, jonka omalla toiminnallani olen hankkinut niskaamme. Ja nekin, jotka eivät halua seurata minua, pysyvät koskemattomina ja saavat sittemmin vapaasti lähteä minne haluavat. Niillä ehdoilla myyn itseni kuninkaalle. Sanokoon lordi Julian, joka on valtioministerin edustaja, suostuuko hän näihin ehtoihin.»
Heti kajahti hänen ylhäisyytensä suostumus innokkaana ja selvänä. Ja siihen päättyikin todellisuudessa koko juttu. Lordi Julian, joka nyt joutui hyväntahtoisen leikinlaskun ja puoleksi pilkallisten hyvä-huutojen kohteeksi, kiiruhti noutamaan hytistään valtakirjaa ja iloitsi itsekseen asian käänteestä, joka soi hänelle tilaisuuden suorittaa niin loistavalla tavalla tehtävänsä, jota varten hän oli tullut.
Sillä välin oli merkinpuhaltaja ilmoittanut Jamaikan laivastolle, että sieltä lähetettäisiin vene, ja keskilaivassa olevat miehet hajaantuivat meluten laivan kaiteille kurkottelemaan ja katselemaan komeita aluksia, jotka hyvää vauhtia lähestyivät heitä. Kun Ogle lähti peräkannelta, kääntyi Blood ympäri ja joutui silmäkkäin neiti Bishopin kanssa.
Tyttö oli katsellut häntä loistavin silmin, mutta nähdessään nyt Bloodin alakuloiset kasvot ja ne syvät vaot, jotka synkensivät hänen otsaansa, muuttui hänen ilmeensä. Hän lähestyi Bloodia tavallisuudesta poikkeavan arastelevasti ja pani toisen kätensä kevyesti hänen käsivarrelleen.
»Te olette valinnut viisaasti, sir», sanoi hän kiitellen, »vaikka teittekin sen vastenmielisesti.»
Blood katseli synkin silmin tyttöä, jonka vuoksi hän oli tehnyt uhrauksensa.
»Se oli velvollisuuteni teitä kohtaan — ainakin luulin niin», sanoi hän rauhallisesti.