»Siinäkö äänilajissa! Ja te rohkenette puhutella minua sillä tavalla!» huudahti hän niin tulisesti, että Bloodkin hämmästyi. »Te olette kyllin julkea moittiaksenne minua siitä, etten halua teidän kättänne, kun kerran tiedän kuinka saastainen se on ja kun tiedän, että olette murhamies ja vielä muutakin.»
Blood tuijotti tyttöön suu auki.
»Murhaaja — minäkö?» kysyi hän vihdoin.
»Täytyykö minun mainita uhrinne nimikin? Ettekö murhannut Levasseuria?»
»Levasseuria?» Blood hymyili hieman. »Vai on teille kerrottu siitäkin!»
»Voitteko kieltää sen?»
»Tapoin hänet, se on totta. Ja muistan tappaneeni toisenkin miehen samanlaisissa olosuhteissa. Se tapahtui Barbados-saarella sinä yönä, jolloin espanjalaiset ryöstivät kaupungin. Mary Traill voisi kertoa siitä teille. Hän oli läsnä silloin.»
Hän painoi lakin päähänsä tuimalla otteella ja lähti vihaisena pois, ja tyttö jäi seisomaan ennättämättä vastata sanaakaan ja pystymättä edes täydelleen käsittämään, mitä hänen sanansa merkitsivät.
Kolmaskolmatta luku