»Tahdon huomauttaa teille», sanoi hän vihdoin hyvin tyynesti, »että tarkoitukseni oli — kokonaan jättämällä laskuista teidän halunne, joka kuten jokainen tietää on lähinnä sukua pyövelille — puhdistaa Karibian meri merirosvoista. Nyt olen ryhtynyt mahdollisimman tehokkaaseen keinoon tämän tarkoituksen saavuttamiseksi. Tiedon siitä, että olen astunut kuninkaan palvelukseen, pitäisi jo sinänsä olla omiaan hajoittamaan sen laivaston, jonka päällikkönä minä vastikään olin.»
»Aivan niin», ilkkui varakuvernööri pahanilkisesti. »Entä jollei se sitä tee?»
»Siihen mennessä on aikaa yllin kyllin tuumia, mihin sitten on ryhdyttävä.»
Lordi Julian ehätti ennen Bishopin uutta ryöppyä.
»On mahdollista, että mylord Sunderland on tyytyväinen, jos asia saa sen ratkaisun minkä lupaatte.»
Se oli kohteliasta ja sovinnollista puhetta. Bloodia kohtaan tuntemansa ystävällisyyden vuoksi ja käsittäen täydelleen sen vaikean aseman, mihin merirosvo oli joutunut, oli lordi valmis noudattamaan saamaansa määräystä aivan kirjaimellisesti. Sen vuoksi hän tarjosi nyt ystävällisesti kätensä auttaakseen Bloodia viimeisen ja vaikeimman vastuksen yli, jonka tämä itse oli rakentanut sovituksensa tielle Bishopin käytettäväksi. Pahaksi onneksi oli nuori aatelismies viimeinen henkilö, jolta Blood tällä erää halusi apua, siinä määrin oli katkera mustasukkaisuus hämmentänyt hänen mielensä.
»Joka tapauksessa», vastasi hän vihaisesti ja ehkä vielä enemmän pilkallisesti, »on se kai korkeinta mitä te minulta voitte odottaa ja varmasti se on kaikki, mitä hän on minuun nähden saava.»
Hänen ylhäisyytensä rypisti silmäkulmiaan ja kosketti nenäliinalla huuliaan.
»En luule oikein pitäväni teidän puhetavastanne. Todellakin, kun lähemmin ajattelen asiaa, niin en ole enempää odottanutkaan teiltä.»
»Olen sangen pahoillani siitä. Tosiaankin», vastasi Blood hävyttömästi. »Mutta siinä sitä nyt ollaan. Minä en ainakaan sen vuoksi ole taipuvainen lieventämään puhetapaani.»