Hänen ylhäisyytensä vaaleat silmät laajenivat hieman. Hitaasti hän nosti silmäkulmiaan.
»Ah», virkkoi hän. »Te olette hirvittävän epäkohtelias mies. Olen pettynyt teidän suhteenne, sir. Olin siinä uskossa, että olitte gentlemanni.»
»Ja se ei suinkaan ole teidän ylhäisyytenne ainoa erehdys», pisti Bishop väliin. »Suuremman erehdyksen teitte siinä, että annoitte hänelle kuninkaan valtakirjan ja siten pelastitte tämän roiston hirsipuusta, jonka olin häntä varten varustanut Port Royaliin.»
»Niin, mutta suurin erehdys koko valtakirjajupakassa», sanoi Blood hänen ylhäisyydelleen, »oli se seikka, että tästä likaisesta orjakauppiaasta tehtiin Jamaikan varakuvernööri, vaikka hänestä olisi pitänyt tehdä sen pyöveli, johon virkaan hän luonteensa perusteella olisi sopivin.»
»Kapteeni Blood!» sanoi hänen ylhäisyytensä ankaran moittivasti.
»Sieluni ja kunniani kautta, sir, te menette kerrassaan liian pitkälle.
Te olette…»
Mutta tässä keskeytti hänet Bishop. Hän oli kompuroinut seisoalleen ja vuodatti nyt raivoaan sanoilla, joita on mahdotonta painattaa. Kapteeni Blood, joka myös oli noussut, seisoi näennäisesti välinpitämättömänä odottaen myrskyn asettumista. Kun se vihdoin oli tapahtunut, kääntyi hän rauhallisesti lordi Julianin puoleen ikään kuin tämä olisi viimeksi puhunut.
»Mitä teidän ylhäisyytenne pitikään sanoa?» kysyi hän hämäävän tyynesti.
Hänen ylhäisyytensä oli jälleen entinen hillitty herrasmies ja hän oli taas taipuvainen sovitteluihin. Hän nauroi ja kohautti olkapäitään.
»Peijakas vieköön, tässä on todellakin tulistuttu turhan vuoksi», sanoi hän. »Ja Jumala tietää, että tämä kiusallinen ilmanala on omiaan sitä lisäämään. Eversti Bishop, te olette ehkä hieman liian itsepintainen ja teissä, sir, on ehkä liian paljon pippuria. Olen jo sanonut, että lordi Sunderlandin puolesta tyydyn odottamaan kokeenne tuloksia.»
Mutta eversti Bishopin raivo oli nyt kiehahtanut sille asteelle, ettei se enää ollut hillittävissä.