»Muistelen teidän ylhäisyytenne vakuuttaneen koskemattomuuteni.» »Teidän oma käytöksenne tekee lupaukseni täyttämisen sangen vaikeaksi.» Hän nousi. »Teitte minulle, kapteeni Blood, suuren palveluksen ja minä toivoin, että meistä olisi tullut ystävät. Mutta koska kerran haluatte, että asiat menevät päinvastaiseen suuntaan, niin…» Hän kohautti hartioitaan ja viittasi kädellään varakuvernööriin päin.
Blood täydensi hänen lauseensa omalla tavallaan:
»Te tarkoitatte, että teillä ei ole kylliksi luonteen lujuutta vastustaaksenne mylvivän härän vaatimuksia.» Hän näytti ulkonaisesti aivan tyyneltä, jopa hymyilikin. »Hyvä — kuten sanoin äsken — praemonitus — praemunitus. Pelkään, ettette ole saanut klassillista sivistystä, sillä muutoin tietäisitte, että se merkitsee: varoitettu on varuillaan.»
»Varoitettu! Haa!» murahti Bishop. »Varoitus tulee hieman liian myöhään. Te ette lähde tästä talosta.» Hän otti askelen ovea kohti ja korotti äänensä. »Hei siellä…», alkoi hän huutaa.
Sitten hän kuuluvasti vetäisi henkeään ja vaikeni. Kapteeni Bloodin käsi oli äkkiä sukeltanut asetakin alta ja vetänyt esille pitkän, runsailla hopeakoristeilla helatun pistoolin, jonka hän jalan päästä ojensi varakuvernöörin päätä kohti.
»Ja varuillaan», sanoi hän. »Älkää liikahtako paikaltanne, teidän ylhäisyytenne, muussa tapauksessa saattaa sattua tapaturma.»
Ja hänen ylhäisyytensä, joka oli alkanut astua Bishopin avuksi, pysähtyi silmänräpäyksessä. Varakuvernööri, jonka kasvoilta komea puna oli äkkiä kadonnut, hätkähti ja alkoi horjahdella tuntiessaan polviensa notkahtelevan. Peter Bloodin tuima katse yhä lisäsi hänen kauhuaan.
»Minua oikein ihmetyttää, etten ammu teitä muitta mutkitta, senkin rasvainen roisto. Mutta kun jätän sen tekemättä, tapahtuu se samasta syystä kuin kerran ennenkin pelastitte kurjan nahkanne, kun se oli jo menemäisillään. Te ette tunne sitä syytä, se on varma, mutta olkoon teidän lohdutuksenanne tieto, että sellainen on olemassa. Samalla tahdon kuitenkin varoittaa teitä jännittämästä liian kireälle jalomielisyyttäni, joka tällä hetkellä on kokonaan sen sormen varassa, joka painaa pistoolini liipasinta. Te aiotte hirttää minut, ja koska se on pahinta mitä minulle saattaa tapahtua, niin haluan valaista teitä sillä tiedolla, ettei minua vähääkään arveluta lisätä syyllisyyttäni vuodattamalla teidän saastaista vertanne.» Hän heitti keppinsä pois vapauttaen siten vasemman kätensä. »Olkaa hyvä ja tarjotkaa minulle käsivartenne, eversti Bishop. Pian, pian, mies, käsivarsi tänne!»
Tiukan äänen, päättäväisen katseen ja kiiluvan pistoolinsuun pakottamana totteli Bishop vastaan hangoittelematta. Hänen vastikään vuolas ja rumasanainen suulautensa oli kerrassaan tyyntynyt. Hän ei rohjennut puhua mitään. Kapteeni Blood tunki vasemman kätensä varakuvernöörin oikeaan käsipuoleen. Sitten hän pani oikean kätensä pistooleineen takaisin asetakkinsa alle.
»Vaikkei sitä näykään, on pistoolini suu teihin päin ja vakuutan kunniani kautta, että ammun teidät kuoliaaksi vähimmästäkin häiriöstä, tulkoon se sitten puolelta tai toiselta. Pankaa se mieleenne lordi Julian. Ja nyt, saastainen pyöveli, alkakaahan liikutella jalkojanne niin rivakasti ja vilkkaasti kuin suinkin ja käyttäytykää niin luonnollisesti kuin vain taidatte, sillä muuten näette pian Cocytus-joen mustat vedet.»