»En vieläkään käsitä… piru vieköön jos käsitänkään!… miksi ette lähettänyt jotakuta muuta henkilöä sananviejäksi linnanpäällikölle ja pidättänyt minua laivallanne lisävakuutena siitä, että teidän tahtonne täytetään.»
Bloodin vilkkaat silmät katsahtivat toisen silmiin, jotka olivat kirkkaat ja rehelliset, ja hän hymyili hieman miettiväisenä. Hetken hän näytti epäröivän. Sitten hän selitti asian.
»Miksipä en sanoisi sitä teille? Siihen oli sama syy, joka sai minut haastamaan riitaa kanssanne, jotta minulle olisi tarjoutunut tyydytys pistää pari jalkaa terästä sisuksiinne. Kun otin vastaan valtakirjanne, ajattelin, että siten ehkä puhdistaisin itseni neiti Bishopin silmissä — jonka vuoksi, kuten ehkä olette arvannut, tein sen. Mutta minä olen havainnut, että olen havitellut mahdottomuuksia.
Minun olisi pitänyt tietää, että se oli vain sairaan miehen unia. Olen myös havainnut, että jos neiti Bishop valitsee teidät, kuten uskon hänen tekevän, niin hän tekee viisaasti, ja sen vuoksi en tahdo panna teidän henkeänne alttiiksi pidättämällä teitä laivalla, sillä aikaa kun toinen veisi sanan linnanpäällikölle ja ehkä saattaisi hutiloida asiassa. Ehkäpä nyt käsitätte minut.»
Lordi Julian tuijotti häneen ymmällä. Hänen pitkät, ylhäissäätyiset kasvonsa olivat sangen kalpeat.
»Hyvä Jumala», sanoi hän. »Ja te kerrotte tämän minulle!»
»Kerron sen sen vuoksi… Oh, no niin… jotta kertoisitte sen tytölle; jotta se saisi hänet oivaltamaan, että merirosvossa ja varkaassa on vielä jäännös entistä onnetonta herrasmiestä, jona hän minua ennen piti, ja että hänen onnensa on minun hartain toiveeni. Kun hän tietää sen, niin hän ehkä muistelee minua ystävällisemmin tuntein — vaikkapa vain rukouksissaan. Siinä kaikki, mylord.»
Lordi Julian tuijotti yhä merirosvoon äänettömänä. Ääneti ojensi hän vihdoin kätensä ja äänettömänä tarttui Blood siihen.
»Enpä oikein tiedä, vaikka olisitte väärässä», sanoi hänen ylhäisyytensä, »ja vaikka olisitte sittenkin parempi mies.»
»Mitä häneen tulee, niin pitäkää huolta siitä, että olen oikeassa.