»Otaksun voivani luottaa siihen, ettei eversti Bishopille tapahdu mitään pahaa, jos saatte esteettä purjehtia täältä.»
»Annan kunniasanani siitä», sanoi Blood. Ja myös siitä, että viipymättä lähetän hänet taas maihin.»
Lordi Julian kumarsi jäykästi pelokkaalle varakuvernöörille.
»Käsittänette, sir, että teen toivomuksenne mukaan», sanoi hän kylmästi.
»Niin, niin!» kiiruhti Bishop vastaamaan.
»Hyvä», lordi Julian kumarsi taas ja lähti. Blood saattoi hänet portaiden päähän, missä yhä kiikkui Arabellan pikkuvene.
»Tämä tietää nyt hyvästiä ainaiseksi, mylord», sanoi Blood. »Ja sitten on minulla vielä yksi asia.» Hän veti taskustaan pergamentin ja ojensi sen lordille. »Se on valtakirja. Bishop oli oikeassa sanoessaan, että se oli erehdys.»
Lordi Julian katsoi Bloodia ja hänen ilmeensä lauhtui.
»Olen pahoillani», sanoi hän rehellisesti.
»Toisenlaisissa olosuhteissa…», alkoi Blood. »Mutta mitäpä siitä!
Toivon että ymmärrätte. Vene odottaa jo.»
Lordin jalka oli jo ensimmäisellä portaalla, mutta hän viivähti vieläkin.