»Niin minäkin luulisin», vastasi hänen ylhäisyytensä.
»Oh, en suinkaan omasta puolestani. Olen pahoillani varakuvernöörin puolesta. Tiedättekö, mitä olette tehnyt? Mikäli ymmärrän, olette hirttänyt hänet.»
»Hyvä Jumala!» huudahti Bishop äkkiä kauhun vallassa.
»Jos he lähettävät yhdenkään laukauksen laivaani kohti, niin lentää varakuvernööri silmänräpäyksessä raakapuuhun. Teidän ainoa toivonne on siinä, että lähetän ilmoituksen heille aikomuksestani. Ja jotta saisitte tilaisuuden mahdollisimman täydellisesti korjata sen vahingon, minkä olette aikaansaanut, täytyy teidän itsenne lähteä viemään sanaa siitä, mylord.»
»Sittenpä on piru, jos minä sen teen», huohotti hänen ylhäisyytensä.
»Mitä kummia, sehän on järjetöntä ja itsepintaista puhetta. Mutta ellette te lähde, voi joku toinen toimittaa asian yhtä hyvin. Ja kun minulla on yksi panttivanki lisää — kuten alun perin olin suunnitellutkin — olen tietenkin enemmän voiton puolella.»
Lordi Julian tuijotti häneen ja huomasi tarkalleen mitä lähtemästä kieltäytyminen tiesi.
»Ehkäpä alatte taipua, kun käsitätte asian», virkkoi Blood.
»Niin, Jumalan nimessä, menkää, mylord», ruikutti Bishop. »Ja pakottakaa heidät noudattamaan käskyä. Minä olen tämän kirotun merirosvon vallassa.»
Lordi Julian loi everstiin katseen, joka ei juuri ilmaissut ihastusta. »No, jos kerran niin tahdotte…», alkoi hän. Sitten hän kohautti olkapäitään ja kääntyi taas Bloodin puoleen.