»Jos ilmoitatte, mitkä terveiset hän lähetti, niin voin päättää, teenkö hänelle vääryyttä vai enkö.»
Lordille sellainen puhe oli käsittämätöntä. Hän ei vastannut heti. Hän havaitsi, ettei hän ollut tarpeeksi miettinyt, mitä sanoja hän käyttäisi! ja asia oli erinomaisen arkaluontoinen. Nyt täytyi puhua harkittuja sanoja. Se ei koskenut niinkään paljon terveisten perille saattamisen muotoa kuin sitä, miten hän parhaiten saattoi käyttää sitä oman asiansa ajamiseksi. Lordi Julian, joka oli kuin kotonaan naissukupuolen kanssa käytettävässä kielessä ja joka tavallisesti oli varsin rauhallinen seurustellessaan suuren maailman naisten kanssa, tunsi itsensä oudon jännittyneeksi tämän suorasukaisen ja vilpittömän viljelystenomistajan veljentyttären edessä.
He kävelivät edelleen äänettöminä aivan kuin yhteisestä sopimuksesta kirkasta auringonpaistetta kohti, jossa talolle vievä tie kulki lehtokujan poikki. Aurinkoisella paikalla tienristeyksessä leijaili kirjava perhonen, joka oli kuin mustaa ja punaista samettia ja yhtä suuri kuin miehen kämmen. Hänen ylhäisyytensä mietiskelevät silmät seurasivat sen lentoa, kunnes se katosi näkyvistä, ja hän puhkesi vasta sitten puhumaan.
»Se ei ole helppoa. Hitto vie, se ei ole helppoa. Ja me olemme täällä olleet enteenä hänelle. Teidän setänne sen kautta, ettei hän ole saattanut »unohtaa vihaansa, ja te siten, että sanoitte hänelle ensin, että hän kuninkaan palveluksessa voisi sovittaa entisyytensä, ettekä sitten jäljestäpäin myöntänytkään hänelle, että hän oli sen tehnyt. Siitä huolimatta, vaikka teidän pelastamisenne oli päävaikuttimena siihen, että hän ensinkään ryhtyi tuohon palvelukseen.»
Tyttö oli kääntynyt sivuttain lordiin, jotta tämä ei näkisi hänen kasvojaan.
»Tiedän, minä tiedän nyt», sanoi tyttö hiljaa. Hetken päästä hän sitten teki kysymyksen: »Entä te? Mitä osaa teidän ylhäisyytenne on tässä näytellyt… koska luette itsenne meidän muiden rikollisten joukkoon?»
»Minun osani?» Taas mies epäröi. Sitten hän syöksyi päistikkaa asiaan, kuten miehet tekevät päättäessään ryhtyä sellaiseen, jota pelkäävät.
»Jos käsitin hänet oikein ja jos hän itse käsitti asian oikein, niin oli minun osani, vaikka toiminkin passiivisena, yhtä vaikuttava. Pyydän huomauttaa, että toistan vain hänen sanojaan. En puhu itsestäni.» Hänen ylhäisyytensä tavaton hermostuneisuus yltyi joka hetki. »Hän ajatteli, no niin, hän sanoi minulle, että minun läsnäoloni täällä oli pienentänyt hänen mahdollisuuksiaan puhdistaa itsensä teidän silmissänne. Ja ellei hän teidän silmissänne voinut puhdistautua, niin koko asialla ei ollut mitään merkitystä.»
Tyttö katsoi miestä suoraan silmiin ja hänen huolestumista ilmaisevat kasvonsa näyttivät hämmästyneiltä.
»Luuliko hän, että te olisitte tiellä?» kysyi hän. Oli selvää, että hän pyysi lisää valaistusta asiaan. Lordi kiiruhti antamaan sitä hieman pelästyneenä ja posket punaisina.