»Kapteenin arvolla teille ja sopivat arvot alaisillenne upseereille. Te saatte arvonne mukaisen palkan ja yhdessä miestenne kanssa teidät oikeutetaan kymmenenteen osaan kaikesta saadusta sotasaaliista.»
»Minun mieheni eivät luultavasti tule pitämään tarjousta kovinkaan anteliaana. He sanovat teille ehkä, että he saattavat lähteä huomisaamuna täältä, puhdistaa jonkin espanjalaisen siirtokunnan juurta jaksain ja pitää koko saaliin omanaan.»
»Niinpä kyllä, mutta sillä uhalla, että heitä syytetään merirosvouksesta. Meidän joukossamme asemanne tulee lailliseksi ja viralliseksi ja ottaen huomioon sen voimakkaan laivaston, joka M. de Rivarolilla on käytettävänään, tulee toiminta tapahtumaan paljon laajemmalla pohjalla kuin te omin voimin pystyisitte yrittämään. Joten siis kymmenes osa kaikesta saaliista edellisessä tapauksessa lienee ainakin saman veroinen kuin koko saalis jälkimmäisessä.»
Kapteeni Blood mietti. Ehdotus ei ainakaan tiennyt merirosvousta. Se oli kunniallista työtä Ranskan kuninkaan palveluksessa.
»Minä neuvottelen upseerieni kanssa asiasta», sanoi hän ja lähetti hakemaan heitä.
He tulivat, ja M. de Cussy itse esitti heille asian. Hagthorpe ilmoitti heti, että ehdotus tuli sopivaan aikaan. Miehet harmittelivat pitkällistä toimettomuutta ja olivat varmaankin hyvin auliita ryhtymään toimeen, jota M. de Cussy heille Ranskan puolesta tarjosi. Hagthorpe katsoi puhuessaan Bloodiin. Blood nyökkäsi synkkänä hyväksymisen merkiksi. Siitä rohkaistuneina he ryhtyivät keskustelemaan ehdoista. Ybervillellä, nuorella ranskalaisella merirosvolla, oli kunnia huomauttaa M. de Cussylle, että heille tuleva osa saaliista oli liian pieni. Jos heille tarjottaisiin viides osa, niin saattaisivat upseerit mennä takuuseen miehistön suostumuksesta. Ei vähemmästä.
M. de Cussy oli pahoillaan. Hänellä oli ohjeensa. Oli sangen uskallettua ylittää niitä. Merirosvot pysyivät lujina vaatimuksissaan. Ellei M. de Cussy voinut luvata viidettä osaa, ei asian vuoksi kannattanut tuhlata enempiä sanoja. Vihdoin suostui M. de Cussy ylittämään valtuutensa, pykälät laadittiin ja allekirjoitettiin samana päivänä. Merirosvojen tuli olla Petit Goaven luona tammikuun lopulla, jolloin M. de Rivarol oli ilmoittanut olevansa odotettavissa.
Sen jälkeen seurasi touhun päiviä Tortugassa. Laivoja laitettiin kuntoon, lihaa suolattiin, varastoja koottiin. Näihin asioihin, joihin kapteeni Blood ennen oli kohdistanut koko huomionsa, ei hän nyt puuttunut ensinkään. Hän pysyi yhä välinpitämättömänä ja erillään kaikesta. Vaikka hän olikin suostunut yritykseen tai paremminkin antanut upseeriensa toiveiden taivuttaa itsensä siihen, tapahtui se vain siitä syystä, että toimi, joka hänelle oli tarjottu, oli kunniallinen ja laillinen eikä millään tavalla ollut tekemisissä merirosvouden kanssa, jonka hän sydämessään oli vannonut jättävänsä ainaiseksi. Mutta suostumuksestaan huolimatta hän jäi toimettomaksi katselijaksi. Palvelus, johon hän oli astunut, ei herättänyt hänessä minkäänlaista innostusta. Hän oli täydelleen välinpitämätön, kuten hän sanoi Hagthorpelle, joka kerran rohkeni esittää vastalauseensa. Hänestä oli aivan yhdentekevää, lähtivätkö he Petit Goaveen vai helvettiin, hänelle oli yhdentekevää, oliko hän Ludvig Neljännentoista vai saatanan palveluksessa.
Kuudeskolmatta luku