»Herra antakoon minulle kärsivällisyyttä! Miten voin toimittaa jaon, kun kaikki aarteet eivät vielä ole edes koossa?»
»Miehilläni on syytä uskoa, että ne ovat jo kaikki koossa. Ja he eivät mielellään näe, että ne kootaan kaikki teidän laivoillenne ja jäävät teidän hoteisiinne. He sanovat, että sen jälkeen ei enää saada mitään varmuutta siitä, kuinka suuri saalis todellisuudessa on ollut.»
»Mutta — Herran nimessä! — minähän pidän kirjaa niistä. Ne ovat kaikkien nähtävissä.»
»He eivät halua nähdä tilikirjoja. Harvat heistä osaavat edes lukeakaan. He tahtovat nähdä itse saaliin. He tietävät — te pakotatte minut suorastaan töykeäksi — että tilikirjat ovat väärennetyt. Teidän kirjojenne mukaan nousee Kartagenasta saatu sotasaalis noin kymmeneen miljoonaan livreen. Miehet tietävät kuitenkin — he ovat sangen taitavia arvostelussaan — että se nousee suunnattoman paljon korkeammaksi — noin neljäänkymmeneen miljoonaan. He tahtovat, että itse aarteet tuodaan nähtäviksi ja että ne punnitaan heidän läsnäollessaan, kuten tapa vaatii Rannikon veljeskunnan keskuudessa.»
»Minä en tunne merirosvojen tapoja.»
Kenraali oli ylenkatseellinen.
»Mutta te opitte tuntemaan ne pian.»
»Mitä tarkoitatte, roisto? Minä olen sotavoimien päällikkö, enkä ryöstäjien ja varkaiden.»
»Oh, tietenkin!» Bloodin pilkka irvisteli hänen silmissään. »Mutta olkaa mitä haluatte, minä varoitan teitä vielä siitä, että ellette suostu vaatimukseen, joka on oikeutettu ja jota minäkin sen vuoksi kannatan, niin saatte harmia, ja minua ei totisesti ihmetyttäisi, vaikka ette enää pääsisikään Kartagenasta tai ette veisi ainoatakaan kolikkoa Ranskaan.»
»Piru vieköön? Onko minun käsitettävä asia niin, että te uhkaatte minua?»