Blood katsahti heihin hymyillen luottavasti. Hän oli pukeutunut taistelua varten mustaan teräksiseen rintahaarniskaan. »Minä en koettele kärsivällisyyttänne enää kauan. Huomaan todellakin, että ampuminen hiljenee. Mutta asia on nyt sellainen, että tässä ei kiireellä voiteta mitään, mutta viivyttelemällä voi saada aikaan yhtä ja toista, kuten toivon kohta voivani näyttää teille.»
Lordi Willoughby katsoi häneen epäilevin silmin.
»Ajattelette, että Bishopin tai amiraali van der Kuylenin laivasto saattaa sillä aikaa saapua?»
»Sellaista en ajattele ensinkään. Mutta minä ajattelen, että M. de Rivarol, jonka olen havainnut hölmöksi, saattaa saada linnoituksen kanssa otellessaan niin suuria vaurioita, että me siten tulemme hieman tasaväkisemmiksi. Kun linnoitus on ampunut ammuksensa loppuun, on meillä vielä kyllin aikaa lähteä eteenpäin.»
»Aivan niin, aivan niin.» Hyväksyminen tuli kuin yskänkohtaus pieneltä kenraalikuvernööriltä. »Käsitän tarkoituksenne ja uskon, että olette aivan oikeassa. Teillä on suuren päällikön ominaisuuksia, kapteeni Blood. Pyydän anteeksi, että käsitin teidät väärin.»
»Se on kovin kaunista teidän ylhäisyytenne puolelta. Nähkääs, minulla on hieman kokemusta tämänkaltaisissa asioissa, ja samalla kun panen alttiiksi kaiken mikä on välttämätöntä, en pane alttiiksi mitään mikä ei ole tarpeellista. Mutta…» Hän vaikeni kuunnellakseen. »Kas niin, olin oikeassa. Tuli heikkenee. Se tietää sitä, että Mallardin vastarinta linnoituksessa on murrettu. Hei siellä, Jeremias!»
Hän nojasi leikkauksin koristettua kaidetta vasten ja antoi määräyksiään tiukalla äänellä. Puosun pilli soi, ja silmänräpäyksessä alkoi laiva, joka näytti nukkuvan, elää, kuului askelten kopinaa kannella, väkipyörien natinaa ja purjeiden läiskinää. Peräsin kääntyi jyrkästi ja samassa he olivat liikkeellä perässään Elisabeth, joka aina noudatti merkinantoja Arabellasta, ja Ogle, jonka Blood oli kutsunut luokseen, sai häneltä viimeiset ohjeet ennen kuin sukelsi asemalleen tykkikannen alle.
Neljännestunnissa he olivat kiertäneet niemen ja ilmestyivät nyt äkkiä
Rivarolin laivojen näkyville ja niiden tykkien ulottuville.
Siinä missä ennen oli ollut linnoitus, näkivät he nyt ainoastaan savuavan soraläjän, ja voitokas ranskalainen laivue liukui liljalippu liehuen mastojen huipussa eteenpäin anastaakseen kaupungin rikkaudet, joiden turvan se juuri oli ampunut maan tasalle.
Blood katseli ranskalaisia laivoja ja nauroi hiljaa itsekseen. Victorieuse ja Medusa eivät näyttäneet saaneen mainittavampia vaurioita, mutta kolmas laivan Baleine, joka kallisteli pahasti alahankaan pitääkseen ylähangan puolella ammottavaa aukkoa veden yläpuolella, oli niin vahingoittunut, että sen saattoi jättää laskuista pois.