Herra Pollexfen oli yhtaikaa sekä oikeassa että väärässä, seikka joka sattuu paljon useammin kuin yleensä luullaankaan.
Hän oli oikeassa lausuessaan välinpitämättömästi ajatuksensa, että mies, jonka ilmeet ja sanat saattoivat pelästyttää niin pelätyn miehen kuin lordi Jeffreys oli, pystyi luomaan luonteensa voimalla huomattavan tulevaisuuden. Hän oli väärässä — vaikkakin anteeksiannettavasti — otaksuessaan, että Peter Blood joutuisi hirteen.
Olen sanonut, että niihin harmeihin, joita hänen armeliaisuuskäyntinsä Oglethorpessa aiheutti hänelle, sisältyi — vaikkei hän silloin sitä tietenkään käsittänyt — kaksikin syytä kiitollisuuteen. Toinen oli se, että hän ylimalkaan joutui oikeuden eteen, ja toinen taas, että oikeudenkäynti sattui syyskuun yhdeksänneksitoista päiväksi. Yhdeksänteentoista päivään saakka oli oikeuden tuomiot pantu täytäntöön pilkulleen ja siekailematta. Mutta yhdeksännentoista päivän aamuna saapui Tauntoniin lordi Sunderlandin, valtiosihteerin, lähetti, joka toi kirjeen lordi Jeffreysille. Kirjeessä oli ilmoitus, että hänen majesteettinsa oli armollisesti suvainnut käskeä, että yksi toistasataa kapinallista oli varattava lähetettäviksi joillekin hänen majesteettinsa uutisviljelyksille Jamaikaan, Barbados- tai jollekin Pienten Antillien saarelle.
Ei suinkaan pidä luulla, että tämä käsky johtui jonkinlaisesta armollisuuden tunnosta. Lordi Churchill oli vallan oikeassa, kun hän sanoi, että kuninkaan sydän oli yhtä tunteeton kuin marmori. Havaittiin, että tuollainen summittainen hirttohomma oli mitä häikäilemättömintä arvokkaan aineksen tuhlausta. Uutisviljelyksille tarvittiin kipeästi orjia, ja terveen, voimakkaan miehen laskettiin olevan ainakin kymmenen- viidentoista punnan arvoinen. Sitä paitsi oli hovissa monta herrasmiestä, jotka mikä mistäkin syystä odottivat kuninkaan puolelta jotakin suosionosoitusta. Tässä tarjoutui helppo ja vaivaton keino suorittaa nuo pikku velat. Kapinallisten joukosta saattoi erottaa osan, jonka voi lahjoittaa näille herroille heidän vapaasti käytettävikseen.
Lordi Sunderlandin kirje antaa tarkat yksityistiedot siitä, miten anteliaasti kuningas jakeli ihmislahjojaan. Tuhat vankia piti jaottaman kahdeksan hoviherran ynnä muiden kesken, samalla kun kirjeen jälkikirjoituksessa määrättiin sata vankia kuningattaren tarpeita varten. Vangit piti heti lähetettämän kuninkaan eteläisille viljelyksille ja heidän tuli jäädä sinne kymmeneksi vuodeksi ennen kuin he taas pääsisivät vapauteen, ja oli niihin osiin siirtomaita, joihin heidät oli määrätty, hetimmiten ilmoitettava heidän saapumisestaan ja muuten huolehdittava siitä, että lähettämiseen heti ryhdyttiin.
Tiedämme ylituomarin sihteerin muistiinpanoista, miten lordi Jeffreys sinä iltana raivohumalaisen tavoin moitti sitä epäonnistunutta lempeyttä, johon kuningas oli saatu viekoitelluksi. Me tiedämme, miten hän kirjeellisesti koetti saada kuningasta peruuttamaan määräyksensä. Mutta Jaakko pysyi päätöksessään. Se oli — puhumattakaan siitä hyödystä mitä se hänelle tuotti — erinomainen osoitus siitä lempeydestä, joka oli hänelle ominaista. Hän tiesi, että hän säästämällä täten heidän henkensä saattaisi heidät suorastaan elävään kuolemaan. Monen heistä oli pakko sortua Länsi-Intian kauheassa orjuudessa eloonjäävien hartaasti kadehtimana.
Ja niin tapahtui, että Peter Blood ja hänen kanssaan Jeremias Pitt ja Andrew Baynes, sen sijaan että olisivat joutuneet roikkumaan hirressä kuten heidän tuomionsa määräsi, vietiin Bristoliin ja siellä noin viidenkymmenen muun vangin kanssa sullottiin Jamaikan kauppiaaseen.
Laivan ruumassa vallitseva ahtaus, kehno ravinto ja pilaantunut juomavesi aiheuttivat pian heidän joukossaan vaikean taudin, johon yksitoista kuoli. Heidän joukossaan oli myös onneton Oglethorpen isäntä, joka oli raaisti raahattu rauhallisesta kodistaan, kukoistavan puutarhansa keskeltä vain sen vian vuoksi, että oli tehnyt armeliaan teon.
Ellei Peter Bloodia olisi ollut, olisi kuolleisuus varmaan noussut paljon korkeammaksi. Alussa oli Jamaikan kauppiaan kapteeni kiroillen ja uhkaillen vastannut tohtorin vastalauseisiin sen johdosta, että sallittiin ihmisten kuolla sillä tavoin, ja hänen vaatimukseensa saada haltuunsa lääkekirstu ja hoitaa sairaita. Mutta pian havaitsi kapteeni Gardner, että hän saattoi joutua vastaamaan niin suuresta inhimillisen kauppatavaran hukkaamisesta, ja sen vuoksi hän vihdoinkin tajusi, että hän ilolla saattoi käyttää Peter Bloodin taitoa hyväkseen. Tohtori kävi työhön innokkaana ja määrätietoisesti ja menetteli niin taitavasti hoitaessaan sairaita ja parantaessaan onnettomuustovereittensa oloa laivalla, että hän sai taudin enemmän levenemisen estetyksi.
Joulukuun keskivaiheilla laski Jamaikan kauppias ankkurinsa Carlisle-lahden poukamassa ja päästi maihin neljäkymmentäkaksi eloonjäänyttä tuomittua kapinallista.