Nämä eivät todellakaan olleet hänen hyvyytensä tarpeessa — sen hän epäilemättä huomasi — sillä he saivat yllin kyllin muilta.
Tyhjennettyään täten korinsa hän kutsui neekereitään ja sanomatta sanaakaan, edes vilkaisematta Peter Bloodiin hän meni pois, pää pystyssä ja leuka kenossa.
Peter seurasi häntä silmillään. Sitten hän huokasi syvään.
Häntä hämmästytti huomio, että hän oli huolissaan joutumisestaan Arabella Bishopin vihoihin. Eilen se ei olisi voinut tapahtua. Se saattoi tapahtua vain sen vuoksi, että hänen oli tänään sallittu nähdä tytön oikea luonne. — Ikävä juttu, mutta se oli minulle oikein. Näyttää siltä kuin en tietäisi mitään ihmisluonteesta. Mutta miten hitossa saatoin arvata, että suvusta, josta saattaa syntyä sellainen pahahenki kuin eversti Bishop, voi myös syntyä sellainen pyhimys kuin tuo tyttö…
Kuudes lukit
PAKOSUUNNITELMIA
Sen jälkeen kävi Arabella Bishop päivittäin satamassa olevalla sairasvajalla tuoden lahjoja ja hedelmiä ja myöhemmin vielä lisäksi rahaa ja vaatteita espanjalaisille vangeille. Mutta hän sovitti käyntiaikansa niin, ettei Peter Blood nähnyt häntä siellä enää kertaakaan. Bloodinkin käynnit harvenivat sitä mukaa kuin hänen potilaansa paranivat. Se seikka, että hänen hoidokkinsa viihtyivät hyvin ja tulivat kaikki terveiksi, kun taas kokonainen kolmasosa niistä haavoittuneista, jotka olivat Whackerin ja Bronsonin — molempien toisten lääkärien — hoidossa, kuoli, oli omiaan lisäämään sitä mainetta, joka kapinavangilla jo ennestään oli Bridgetownissa. Se saattoi olla vain sotaonnea. Mutta kaupungin asukkaat eivät suvainneet ajatella sillä tavalla. Se johti nyt siihen, että Bloodin kummankin vapaan ammattiveljen potilasjoukko pieneni ja hänen oma työnsä ja hänen omistajansa tulot lisääntyivät. Whacker ja Bronson panivat molemmat viisaat päänsä yhteen keksiäkseen keinon, jolla tämä sietämätön asiaintila saataisiin loppumaan. Mutta tämän selostaminen veisi meidät kertomuksen edelle.
Eräänä päivänä astui Peter Blood, lieneekö sitten ollut sattumalta vaiko tahallaan, kokonaista puolta tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti satamaan ja tapasi neiti Bishopin juuri kun tämä oli tulossa vajasta. Peter Blood nosti hattuaan ja astui sivuun antaakseen hänelle tietä. Tyttö meni, leuka pystyssä ja katse suunnattuna siten, ettei hänen tarvinnut nähdä Bloodia.
»Arabella-neiti», sanoi Blood pyytävällä äänellä.
Tyttö huomasi hänen läsnäolonsa ja katsoi häneen hieman pilkallisen tarkasti.