Vasta sitten kun karkulainen oli kadonnut pensaikkoon, tointui viljelystenomistaja niin paljon vihaisesta hämmästyksestään, että muisti molemmat neekerinsä, jotka seurasivat hänen kintereillään kuin pari kahlekoiria. Se oli henkivartio, jota ilman hän ei koskaan liikkunut viljelyksillään sen koommin kun eräs orja oli pari vuotta takaperin hyökännyt hänen kimppuunsa ja ollut vähällä kuristaa hänet kuoliaaksi.
»Lähtekää hänen jälkeensä, senkin mustat siat», karjui hän. Mutta kun he lähtivät, pysähdytti hän heidät huutaen: »Odottakaa, asettukaa taakseni, piru vie.»
Hänelle välähti mieleen, että hänen ei tarvinnut lähettää neekereitään pakolaisen jälkeen saadakseen hänet käsiinsä ja selvittääkseen asiansa hänen kanssaan ja siten hukata ehkä koko päivää etsintään kirotussa metsässä. Siinähän oli Pitt, ja hän saisi kertoa, kuka hänen ujo ystävänsä oli ja mikä se asia oli, josta he niin salaperäisinä ja varovasti olivat kuiskutelleet, kun hän oli tullut häiritsemään heidän neuvotteluaan. Pitt saattoi ehkä kieltäytyä puhumasta. Mutta sen pahempi hänelle. Kekseliäs eversti Bishop tiesi tusinan keinoja — toiset niistä sangen huvittavia — joilla taivuttaa itsepäisiä vankikoiria.
Hän käänsi nyt orjaa kohden kasvonsa, joissa ilmeni sekä sisäistä että ulkonaista kuumuutta, ja hänen pienistä silmistään leimahti julma varmuudentunne. Hän astui askelen eteenpäin heilauttaen bambukeppiään.
»Kuka tuo karkulainen oli?» kysyi hän — pahaenteisen hyväntahtoisella äänellä.
Jeremias Pitt painoi päänsä alas ja muutti levottomasti paljasta jalkaansa nojaten lapioonsa. Turhaan hän haki mielessään muuta vastausta kuin sitä, joka kirosi James Nuttallin mielettömyyttä.
Sokerinviljelijän bambukeppi putosi nuoren miehen paljaille hartioille kirvelevän raskaasti.
»Vastaa minulle, koira! Mikä hänen nimensä on?»
Jeremias katsoi kookasta sokerinviljelijää synkin, miltei uhkaavin silmin.
»En tiedä», sanoi hän ja äänessä oli ainakin pieni tuntu sitä uhkaa, minkä lyönti, johon hän ei henkensä uhallakaan uskaltanut vastata, oli nostattanut hänessä. Hänen ruumiinsa ei ollut paljon tuntenut lyöntiä, mutta hänen sielunsa väänteli nyt tuskassa.